Tällä hetkellä Olavi Elo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ihmiset pyrkivät yhä enemmän ymmärtämään ja tutkimaan Olavi Elo:n eri puolia ja sovelluksia, olipa kyse sitten ammatillisesta, akateemisesta tai henkilökohtaisesta alalla. Tämä aihe on asetettu keskeiseksi keskustelu- ja keskustelukohdaksi useilla eri aloilla, mikä on synnyttänyt syviä pohdiskeluja ja analyyseja sen vaikutuksista ja merkityksestä nykyelämässä. Olavi Elo on synnyttänyt lukuisia tutkimuksia, projekteja ja kulttuurituotantoja, jotka pyrkivät ymmärtämään ja soveltamaan sen konsepteja innovatiivisella ja luovalla tavalla. Tässä artikkelissa tutkimme Olavi Elo:n tarjoamia useita ulottuvuuksia ja näkökulmia sekä sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Olavi Elo | |
---|---|
![]() Olavi Elo kuvattuna Helsingin MM-kisojen aikaan. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. huhtikuuta 1913 Pori |
Kuollut | 13. huhtikuuta 1979 (66 vuotta) Pori |
Uran tiedot | |
Laji | ammunta |
Seura | Satakunnan Ampujat |
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Ammunta | |||
MM-kilpailut | |||
![]() |
Helsinki 1937 | 300 m vapaakivääri (makuu) | |
![]() |
Helsinki 1937 | 300 m sotilaskivääri (asennot) | |
![]() |
Luzern 1939 | 50 m pienoiskivääri (joukkue) | |
![]() |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (asennot) | |
![]() |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (pysty) | |
![]() |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (joukkue) | |
![]() |
Buenos Aires 1949 | 50 m pienoiskivääri (joukkue) |
Kauko Olavi Elo (5. huhtikuuta 1913 Pori – 13. huhtikuuta 1979 Pori[1]) oli suomalainen ampuja. Satakunnan Ampujia edustanut Elo osallistui kaksiin olympialaisiin ja voitti urallaan neljä henkilökohtaista maailmanmestaruutta sekä kolme joukkuekilpailun MM-kultaa. Helsingin MM-kilpailuissa 1937 hän oli kisojen paras ampuja voitettuaan kaksi maailmanmestaruutta. Elon muut saavutukset käsittävät lukuisten MM-mitalien lisäksi muun muassa kaksi Pohjoismaiden mestaruutta sekä 11 Suomen mestaruutta. Vuonna 1949 hänet valittiin Vuoden urheilija -äänestyksessä Suomen kolmanneksi parhaaksi urheilijaksi kestävyysjuoksija Viljo Heinon ja ampuja Pauli Janhosen jälkeen.[2]
Elo lopetti uransa Buenos Airesissa vuonna 1949 järjestettyihin MM-kilpailuihin ja ryhtyi johtamaan isänsä perustamaa rautakauppaa Porissa. Hänen kilpailuissa käyttämänsä aseet ovat nykyään esillä Suomen Metsästysmuseossa Riihimäellä.[2]
Elo osallistui pienoiskiväärin makuuammunnan 50 metrin kilpailuun vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa, jossa hänen sijoituksensa oli 15. sekä vapaakiväärin asentojen 300 metrin kilpailuun 1948 Lontoon olympialaisissa sijoittuen kuudenneksi tuloksella 1 095[3].[1]
Vuoden 1937 MM-kisoissa Helsingissä Elo voitti kultaa sotilaskiväärin 3×20 laukauksen kilpailussa sekä vapaakiväärin pystyasennon kilpailussa. Hänen muut henkilökohtaiset maailmanmestaruutensa tulivat 1949 Buenos Airesin MM-kisoista, jossa Elo saavutti kultaa vapaakiväärin 3×40 laukauksen kilpailussa sekä vapaakiväärin pystyammunnassa.[2] Pystyasennon voittotulos 364 oli uusi maailmanennätys.[4] Samoissa kisoissa hän kuului myös Suomen maailmanmestarijoukkueeseen 50 metrin pienoiskiväärissä ja 300 metrin vapaakiväärin asennoissa. Luzernnissa 1939 Elo voitti kultaa 50 metrin pienoiskiväärin asentojen joukkuekilpailussa.[5]