Olivier Dall’Oglio

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Olivier Dall’Oglio:tä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Ilmestymisestään lähtien Olivier Dall’Oglio on kiinnittänyt monien ihmisten huomion sen vaikutuksesta eri aloilla. Vuosien varrella Olivier Dall’Oglio on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin, ja siitä on tullut jatkuvasti kiinnostava aihe. Tällä tutkimuksella pyrimme laajentamaan ymmärrystä Olivier Dall’Oglio:stä ja sen vaikutuksesta eri alueilla sekä analysoimaan sen roolia nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tutkimalla useita näkökulmia ja luotettavia lähteitä, sen toivotaan tarjoavan kattavan ja rikastuttavan kuvan Olivier Dall’Oglio:stä ja sen merkityksestä nykyään.

Olivier Dall’Oglio
Henkilötiedot
Syntymäaika 16. toukokuuta 1964
Syntymäpaikka Alès, Gard, Ranska
Pelipaikka puolustaja
Pituus 177 cm
Seura
Seura avoin
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1982–1989 Ranska Olympique Alès 197 (4)
1989–1992 Ranska RC Strasbourg 64 (0)
1992–1993 Ranska Perpignan CFC 32 (1)
1993–1996 Ranska Stade Rennais 50 (0)
Valmennusura
1997–1998 Ranska Alès B
1998–2000 Ranska Nîmes B
2006–2007 Ranska ESTAC B
2007–2008 Ranska Olympique Alès
2008–2009 Arabiemiirikunnat (apuv.)
2010–2012 Ranska Dijon FCO (apuv.)
2012–2018 Ranska Dijon FCO
2019–2021 Ranska Stade Brestois
2021–2022 Ranska Montpellier
2023–2024 Ranska Saint-Etienne

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Olivier Dall’Oglio (s. 16. toukokuuta 1964) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.

Ura pelaajana

Dall’Oglio aloitti pelaajauransa Olympique Alès'n puolustajana vuonna 1982. Hän pääsi toden teolla pelaavaan kokoonpanoon kaudella 1983/84 ja edusti Division 2:ssa pelannutta seuraa kaikkiaan seitsemän kauden ajan. Dall’Oglio kuului seuran avainpelaajiin, kunnes siirtyi vuonna 1989 RC Strasbourgiin. Division 2:ssa uransa luonut Dall’Oglio debytoi pääsarjassa kaudella 1994/95, jonne hänen edustamansa Stade Rennais oli noussut. Liigatasolla vastuu jäi kuitenkin vähäisemmäksi ja Dall’Oglio lopetti uransa vuonna 1996.[1]

Ura valmentajana

Pelaajauransa jälkeen Dall’Oglio valmensi Alès'n, Nîmes Olympiquen ja ESTAC Troyes'n reservijoukkueita, kunnes kesällä 2007 nousu Alès'n edustusjoukkueen päävalmentajaksi.[1] Hän valmensi seuraa yhden kauden ja siirtyi kesällä 2008 Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkueen apuvalmentajaksi.[2] Kesällä 2010 Dall’Oglio siirtyi Dijon FCO apuvalmentajaksi. Patrice Carteronin jätettyä päävalmentajan tehtävät kesällä 2012 nousi Dall’Oglion peräsimeen.[3] Kaudella 2015/16 hän luotsasi Dijonin Ligue 2:n kakkoseksi ja seura nousi neljän kauden tauon jälkeen pääsarjatasolle. Kaudella 2016/17 Dijon säilytti sarjapaikkansa ja Dall’Oglio jatkoi päävalmentajana. Kaudella 2017/18 Dijon sijoittui keskikastiin ollen 11:s, mikä oli joukkueen paras sijoitus pääsarjatasolla. Kaudella 2018/19 Dijon juuttui putoamiskamppailuun ja seuraa pitkään valmentanut Dall’Oglio siirrettiin sivuun tehtävistään vuoden 2018 lopussa.[4]

Toukokuun lopussa 2019 Dall’Oglio allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Ranskan liigaan nousseen Stade Brestois'n kanssa.[5] Dall’Oglio valmensi Brestiä pääsarjassa kaksi kautta, jotka päättyivät sijoille 14 ja 17. Kauden 2020/21 jälkeen hän siirtyi Montpellierin päävalmentajaksi.[6] Seura erotti hänet lokakuussa 2022.[7]

Joulukuussa 2023 Dall’Ogliosta tuli AS Saint-Étiennen päävalmentaja.[8] Hän johdatti joukkueen kauden 2023/24 päätteeksi Ligue 2:ssa kolmanneksi. Nousukarsinnoissa Saint-Étienne voitti FC Metzin ja seura nousi pääsarjatasolle.[9] Syyskausi liigassa oli tuloksellisesti vaisu ja putoamiskamppailuun juuttunut seura erotti Dall’Oglion joulukuun puolivälissä 2024.[10]

Lähteet

Edeltäjä:
Patrice Carteron
Dijon FCO:n päävalmentaja
2012–12/2018
Seuraaja:
Antoine Kombouaré
Edeltäjä:
Jean-Marc Furlan
Stade Brestois'n päävalmentaja
2019–2021
Seuraaja:
Michel Der Zakarian
Edeltäjä:
Michel Der Zakarian
Montpellierin päävalmentaja
2021–10/2022
Seuraaja:
Romain Pitau
Edeltäjä:
Laurent Battles
AS Saint-Étiennen päävalmentaja
12/2023–12/2024
Seuraaja:
Eirik Horneland