Operaatio Castle

Nykymaailmassa Operaatio Castle on aihe, josta on tullut ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa. Perustamisestaan ​​lähtien Operaatio Castle on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ristiriitaisten mielipiteiden kohteena. Ajan myötä Operaatio Castle:n merkitys on kasvanut, mikä on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Operaatio Castle:n ympärillä olevia erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia sekä sen vaikutusta nykyään. Alkuperäistään nykyaikaisiin vaikutuksiin Operaatio Castle on edelleen kiinnostava ja pohdittava aihe monenlaisille ihmisille ja ammattilaisille. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Operaatio Castle:een liittyviä olennaisimpia näkökohtia, jotta voimme rikastuttaa tietoa ja rohkaista tietoista keskustelua tästä ilmiöstä.

Castle Romeo -ydinkokeen sienipilvi

Operaatio Castle oli Yhdysvaltain korkean räjähdystehon 7 ydinkokeen ydinkoesarja, joka suoritettiin Enewetakin ja Bikinin atolleilla Marshallinsaarilla maalis-huhtikuussa 1954. Sitä edelsi Operaatio Upshot-Knothole ja seurasi Operaatio Teapot. Operaation toteuttajana toimi JTF-7 eli Joint Task Force 7.[1]

Koesarja suoritettiin Yhdysvaltain atomienergiakomission ja puolustusministeriön yhteistyönä, ja sen tavoitteena oli testata lentokoneella pudotettavia fuusiopommeja. Testien nimet, jotka esitetään suoritusjärjestyksessä, olivat: Bravo, Union, Yankee, Echo, Nectar, Romeo sekä Koon. Vain yksi tehdyistä kokeista, oli ns. kilotonni-luokkaa, muiden ollessa yli yhden megatonnin vahvuisia.[2]

Yhdysvaltalaiset virkamiehet pitivät koesarjaa onnistuneena, sillä se osoitti ”kuivia” reaktioaineita käyttävien, lentokoneesta pudotettavien fuusiopommien olevan toteutettavissa. Yhdysvaltalaiset kutsuivat mallinnusta nimellä Alarm Clock design (suom. herätyskello -muotoilu).[3] Vaikka koesarja onnistui yleisesti ottaen, kohdattiin osassa sen kokeita erilaisia ongelmia. Koesarjan yhdessä kokeessa pommin räjähdysteho oli huomattavasti ennustettua alhaisempi, kun taas kahdessa muussa kokeessa se oli ennustettua jopa kaksi kertaa suurempi. Näistä kokeista toisen, Castle Bravon, laskeuma saastutti läheiset atollit, minkä seurauksena niin saarten asukkaat kuin saarille majoitetut yhdysvaltalaiset sotilaat kärsivät radiologisen saastumisen aiheuttamista terveysongelmista. Koe aiheutti myös yhden suoran kuolemantapauksen, ja nosti tavallisen kansan tietoisuutta ydinlaskeuman tuomista ongelmista.[4]

Lähteet

  • Operation Castle : 1954 - Pacific Proving Ground. U.S. Nuclear Tests Info Gallery 1945–1962. radiochemistry Society. Arkistoitu 28.1.2022. (englanniksi)
  • Operation Castle The Nuclear Weapon Archive. 17.5.2006. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Operation Castle, 1954 Atomic Veterans History Project. Viitattu 16.4.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Operation Castle : 1954 - Pacific Proving Ground. U.S. Nuclear Tests Info Gallery 1945–1962. radiochemistry Society. Arkistoitu 28.1.2022. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Operation Castle The Nuclear Weapon Archive. 17.5.2006. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Garcia, Jose: Operation Castle and its Aftermath 22.3.2012. Stanford University. Viitattu 16.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Operation Castle