Artikkelissa, jonka otsikko on Orijalainen kirjaimisto, tutkimme täysin tätä kiehtovaa aihetta/henkilöä/päivämäärää, joka on kiinnittänyt monien huomion vuosien varrella. Orijalainen kirjaimisto on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan populaarikulttuuriin. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme Orijalainen kirjaimisto:n olennaisimpia ja kiistanalaisimpia puolia ja tarjoamme ainutlaatuisen ja rikastuttavan näkökulman tähän ilmiöön/henkilöön/päivämäärään. Liity kanssamme tälle löytö- ja oppimismatkalle, joka epäilemättä johtaa meidät ymmärtämään ja arvostamaan paremmin Orijalainen kirjaimisto:n merkitystä nykymaailmassa.
Orijalainen kirjaimisto | |
---|---|
![]() Orijan kielen omakielinen nimitys (oṛiā bhāṣā) orijalaisilla kirjaimilla kirjoitettuna. |
|
Tyyppi | abugida |
Kielet | orija |
Kirjoitussuunta | vasemmalta oikealle |
ISO 15924 | Orya, 327[1] |
Unicode-lohko | 0B00–0B7F[2] |
Orijalainen kirjaimisto[3] (orijaksi ଓଡ଼ିଆ ଲିପି, oṛiā lipi, ଉତ୍କଳ ଲିପି utkaḷa lipi tai ଉତ୍କଳାକ୍ଷର utkaḷāṣara) on orijan kielen kirjoitusjärjestelmä.
Varhaisin löydetty orijankielinen teksti on vuodelta 1051.[4][5] Teksti on kirjoitettu kalinga-kirjaimistolla, joka kehittyi brahmista 500-luvulla.[5][6] Nykyinen orijalainen kirjaimisto ei perustu suoraan kalinga-kirjoitukseen, vaan se luotiin 1100-luvulla bengalilaisen kirjaimiston varhaisen muodon pohjalta. Bengalilaiset kirjaimet periytyivät nagarista ja sitä kautta edelleen muinaisesta brahmi-kirjoituksesta.[7][8]
Kirjaimet on kehitetty pyöreistä muodoista, koska kirjaimiston varhaisessa vaiheessa palmun lehdet olivat yleisesti käytetty kirjoitusalusta. Suorat viivat aiheuttivat helposti lehden halkeamisen, joten kirjainmerkit pyrittiin tekemään mahdollisimman kaareviksi.[5]
Kirjaimistoa käytetään orijan lisäksi myös joidenkin Odishan vähemmistökielien kirjoittamiseen.[5] Muun muassa santalia, mundaria, hota ja kuita kirjoitetaan Odishassa orijalaisilla kirjaimilla.[9][10][11][12]
Orijalaiseen kirjaimistoon kuuluu 35 konsonanttia.[5]
|
|
|
|
Muiden abugida-aakkostojen tavoin orijalaisessa kirjaimistossa tarkkeetonta konsonanttia seuraa oletusarvoisesti aina vokaali a. Vokaalin puuttuminen ilmaistaan lisäämällä konsonantin alapuolelle virama-tarke (orijaksi haḷanta). Esimerkiksi kirjaimesta କ ka saadaan କ୍ k .[4]
Viramaa käytetään ennen kaikkea vierassanoissa. Kotoperäisissä sanoissa peräkkäisten konsonanttien yhdistelmät kirjoitetaan pääsääntöisesti yhdistelmäkirjaimina, jotka yksinkertaisimmassa tapauksessa muodostetaan kirjoittamalla jälkimmäinen konsonantti edeltävän alapuolelle. Jälkimmäisen konsonantin yläpuolinen kaariviiva jää näissä yhdistelmissä yleensä pois.[4][5]
|
|
Joillakin konsonanteilla on omat poikkeussääntönsä yhdistelmien muodostamiseen, ja monilla konsonanttiyhdistelmillä on vielä erityinen kirjoitusasu, jota ei voi suoraan päätellä yhdistettävistä konsonanteista.[4]
Orijalaisilla vokaaleilla on kaksi muotoa. Itsenäistä muotoa käytetään vokaalialkuisissa tavuissa, ja konsonantilla alkavat tavut kirjoitetaan lisäämällä vokaalia ilmaiseva tarkemerkki edeltävään konsonanttiin.[5]
|
|