Otis Blackwell

Tänään haluamme puhua Otis Blackwell:stä, koska se on aihe, joka on tullut viime aikoina merkityksellisemmäksi. Otis Blackwell on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion, sillä sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Politiikasta viihteeseen Otis Blackwell on jättänyt merkittävän jäljen tämän päivän maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Otis Blackwell:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Olemme varmoja, että löydät mielenkiintoista ja asiaankuuluvaa tietoa Otis Blackwell:stä, jonka avulla voit paremmin ymmärtää tätä ilmiötä ja sen merkitystä nykyään.

Otis Blackwell (16. helmikuuta 1932 – 6. toukokuuta 2002) oli yhdysvaltalainen rockmuusikko. Hän ei saavuttanut koskaan omilla levytyksillään mainittavaa menestystä, mutta vaikutti lauluntekijänä rockmusiikin kehitykseen suuresti. Blackwell otettiin vuonna 1986 Nashville Songwriters Hall of Fameen ja 1991 Songwriters Hall of Fameen.

Elämä ja ura

Blackwell syntyi Brooklynissä, New Yorkissa. Hän piti nuorena lännenelokuvista, erityisesti sellaisista joissa esiintyi countrymuusikko Tex Ritter. Hän kuunteli myös blueslaulajia kuten Chuck Willis ja Larry Darnell. Vuonna 1952 Blackwell voitti kykyjenetsintäkilpailussa levytyssopimuksen Radio Corporation of America -yhtiöltä ja nauhoitti kolmen vuoden ajan musiikkia esittäjänä, ensin RCA:lle ja myöhemmin Jay Dee -levy-yhtiölle. Hän sai suosiota nauhoituksellaan ”Daddy Rolling Stone”, mutta jätti vuonna 1955 muusikon uransa keskittyäkseen täysivaltaisesti musiikin säveltämiseen.[1]

Blackwellin ensimmäinen hitti laulunkirjoittajana oli Eddie Cooleyn kanssa Little Willie Johnille sävelletty ”Fever”. Hän kirjoitti lukuisia kappaleita Elvis Presleylle ja hänen kappaleitaan nauhoittivat myös muun muassa Brook Benton, Dee Clark, Bobby Darin, Ral Donner, Wade Flemons, Thurston Harris, Jimmy Jones, Ben E. King, Jerry Lee Lewis, Clyde McPhatter, Gene Vincent ja The Drifters. Yleensä ottaen Blackwell oli yksi tuotteliaimmista varhaisen rock and rollin laulunkirjoittajista.[1] Yhteensä hänen sävellyksiään on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.[2]

Blackwellin musiikki alkoi poistua muodista 1960-luvun British Invasionin myötä.[1][2] Vuonna 1976 hän teki albumin, jolla hän soitti omia versioitaan tunnetuiksi tulleista sävellyksistään,[1] ja esiintyi seuraavana vuonna menestyksekkäästi konserteissa.[2] Hänen viimeinen sooloalbuminsa ilmestyi vuonna 1981.[2]

Blackwell halvaantui sydänkohtauksen seurauksena vuonna 1991. Hän kuoli 70 vuoden ikäisenä sydänkohtaukseen Nashvillessä, Tennesseessä toukokuussa 2002.[1] Hänet on haudattu Woodlawn Memorial Park Cemeteryyn.

Tunnettuja sävellyksiä

Blackwellin tunnetuimpiin sävellyksiin lukeutuvat:

  • ”All Shook Up” (1957, Elvis Presley)
  • ”Breathless” (1958, Jerry Lee Lewis)
  • ”Don’t Be Cruel” (1956, Elvis Presley)
  • ”Fever” (1956, Little Willie John ja lukuisat muut; sävelletty pseudonyymillä ”John Davenport”)
  • ”Great Balls of Fire” (1957, Jerry Lee Lewis)
  • ”Handy Man” (1959, Jimmy Jones)
  • ”Hey Little Girl” (1959, Dee Clark)
  • ”Return to Sender” (1962, Elvis Presley; sävellystyöhön osallistui Winfield Scott)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Dahl, Bill: Otis Blackwell Allmusic. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Hardy, Phil: ”Otis Blackwell”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X (englanniksi)

Aiheesta muualla