Otto Granström

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Otto Granström:tä eri näkökulmista. Otto Granström on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa, ja sen vaikutus on tuntunut yhteiskunnan eri alueilla. Kautta historian Otto Granström on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin aiheena, ja tässä artikkelissa aiomme syventää sen merkitystä, sen vaikutuksia ja sen merkitystä nykyään. Otto Granström on jättänyt jälkensä kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen ja jokapäiväiseen elämään alkuperästään evoluutioonsa, erilaisten ilmenemistensä kautta, ja tämän artikkelin avulla aiomme tutkia sen vaikutusta elämäämme.

Mitalit
Otto Granström vuonna 1908.
Otto Granström vuonna 1908.
Maa:  Suomi
Miesten voimistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Lontoo 1908 joukkuevoimistelu

Otto Emil Granström (4. lokakuuta 1887 Hämeenlinnan mlk1. toukokuuta 1945 Nurmijärvi) oli suomalainen metsänhoitaja sekä joukkuevoimistelun Suomen mestari ja olympiamitalisti.

Henkilöhistoria

Granströmin vanhemmat olivat rautatieläinen Karl Otto Granström ja Johanna Elisabeth Olin ja puoliso vuodesta 1914 Kaisu Agnes Lönn. Hän tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassillisesta lyseosta 1906 ja valmistui metsänhoitajaksi 1910. Granström toimi 1911 avustajana Joroisten kruununpuistossa, Pieksämäellä Nikkarilan metsäkoulussa sekä Lestin, Taivalkosken, Kuusamon Kitkan ja Simon hoitoalueilla, 1912 Parkanon hoitoalueella ja Siuron sahalla, 1913 Kevätniemen sahalla johtajan avustajana ja kassanhoitajana, vuodesta 1914 samassa toimessa Siuron sahalla, 1918 Ab Walkiakosken metsänhoitajana, vuodesta 1919 August Eklöfin perustamana Aug. Eklöf Ab:n metsänhoitajana ja vuodesta 1925 yhtiön omistaman Hämeenlinnan Höyrysahan isännöitsijänä.[1]

Urheilusaavutukset

Granström saavutti Suomen joukkueessa pronssimitalin joukkuevoimistelussa Lontoon kesäolympialaisissa 1908. Suomen mestaruuden hän voitti Ylioppilasvoimistelijain joukkueessa vuonna 1909.

Lähteet

Viitteet

  1. ”Granström, Otto Emil”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 129. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.