Otto Liebmann

Tässä artikkelissa puhumme Otto Liebmann:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Otto Liebmann on aihe, joka on herättänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä, sillä sen vaikutus ja merkitys ovat kiistattomia yhteiskunnan eri alueilla. Otto Liebmann on ollut sen ilmestymisestä tähän päivään asti tutkimuksen, analyysin ja keskustelun kohteena, mikä on auttanut meitä ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja laajuutta. Tässä artikkelissa tutkimme Otto Liebmann:een liittyviä eri näkökohtia ja käsittelemme kaikkea sen historiasta sen nykyiseen vaikutukseen. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.

Otto Liebmann suunnilleen vuonna 1890.

Otto Liebmann (25. helmikuuta 1840 Löwenberg – 14. tammikuuta 1912 Jena) oli saksalainen filosofi ja uuskantilaisuuden edelläkävijä. Hän toimi vuodesta 1872 professorina Strasbourgin yliopistossa ja vuodesta 1882 Jenan yliopistossa.

Liebmann tunnetaan parhaiten teoksestaan Kant und die Epigonen, jossa hän käsittelee Immanuel Kantin jälkeistä filosofiaa: Fichteä, Schellingiä, Hegeliä, Friesiä, Herbartia ja Schopenhaueria. Hän antaa kaiken kunnian Kantin filosofialle — vaikka kritisoikin sitä joiltakin keskeisiltä osin, muun muassa koska se hyväksyy "olevan sellaisenaan" — ja keskittyy häntä seuranneiden filosofien lähestymistapojen puutteisiin. Hän toistaa usein, että filosofiassa olisi palattava takaisin Kantiin.

Teoksia

  • Kant und die Epigonen (1865)
  • Zur Analysis der Wirklichkeit (1876)
  • Die Klimax der Theorien (1884)
  • Gedanken und Tatsachen, 2 osaa (1882–1904)