Paleobotaniikka on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta vuosien varrella. Yhteiskunnan kehittyessä Paleobotaniikka:stä on tullut olennainen osa ihmisten elämää. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Paleobotaniikka:tä pidetään avaintekijänä ympäröivän maailman ymmärtämisessä. Tässä artikkelissa tutkimme Paleobotaniikka:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Paleobotaniikka:n tärkeyttä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassamme.
Paleobotaniikka on paleontologian eli paleobiologian haara, joka käsittelee kasvijäänteiden käsittelyä ja tunnistamista geologisesta yhteydestä. Se käsittelee myös näiden tietojen käyttämistä paleomaantieteellisessä tutkimuksessa sekä nykyisten ympäristöjen biologisessa ennallistamisessa sekä tutkii etenkin kasvien evoluutiota. Paleobotaniikkaan kuuluvat sekä maakasvien fossiilit että esihistorialliset meren fototroofiset kasvit, kuten yhteyttävät levät. Palynologia on paleobotaniikkaa lähellä oleva tutkimusala, joka keskittyy fossiloituneisiin itiöihin ja siitepölyyn.[1]
Paleobotaniikka on merkittävä muinaisten ekologisten järjestelmien (paleoekologia) ja ilmaston (paleoklimatologia) rekonstruktiossa. Se on myös keskeinen tutkimusala vihreiden kasvien kehittymisen ja evoluution tutkimisessa. Paleobotaniikka on nykyään myös merkittävässä roolissa arkeologiassa.