Pamfylian murre

Pamfylian murre:n maailmassa on vuosien varrella tapahtunut lukemattomia merkittäviä kehityskulkuja ja muutoksia. Perustamisestaan ​​lähtien Pamfylian murre on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion ja kiinnostuksen. Pamfylian murre:een liittyvät tutkimukset ja löydöt ovat olleet kiehtovan ja keskustelun lähde, ja niillä on edelleen merkittävä vaikutus maailmaan nykyään. Yhteiskunnan kehittyessä muuttuu Pamfylian murre:n rooli ja merkitys, joten se on erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, jota on tutkittava ja ymmärrettävä perusteellisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Pamfylian murre:n merkitystä ja kehitystä sekä sen merkitystä ja vaikutusta nykyään.

Pamfylian murre (pamfylialainen kreikka) oli yksi muinaiskreikan murteista. Sitä puhuttiin Pamfyliassa Vähän-Aasian etelärannikolla. Murre perustui useisiin eri kreikkalaisiin murteisiin, mutta se tunnetaan kreikan päämurteita huonommin.[1][2]

Historia

Pamfylia sijaitsee Vähän-Aasian etelärannikolla Kyproksen luoteispuolella. Pamfylian murre perustui useisiin eri kreikkalaisiin murteisiin: länsikreikkalaisiin murteisiin, arkadokyproslaiseen murteeseen sekä aiolialaiseen murteeseen. Tämä on todennäköisesti seurausta siitä, että alueelle tuli kreikkalaisia siirtokuntalaisia eri alueilta, pääosin Peloponnesokselta. Lisäksi murre sai paljon vaikutteita anatolialaisista kielistä todennäköisesti alkuperäisen ei-kreikkalaisen väestön opittua kreikkaa huonosti, mikä puolestaan saattoi lopulta muuttaa koko kreikan kieltä alueella.[1][2]

Koska Pamfylian alue oli maantieteellisti suhteellisen erillään muista kreikkalaisista alueista, murre säilytti joitakin arkaaisia piirteitä muita murteita paremmin. Vastaavasti hellenistisellä kaudella murre vaikuttaa säilyneen erillisenä muita murteita pidempään, kun kreikka yleisesti kehittyi kohti koinee-kreikkaa.[2]

Piirteitä

Pamfylian murteen piirteitä olivat muun muassa:[1][2]

  • Alkuperäisen ääntämisen perustuminen ensisijaisesti arkadokyproslaiseen murteeseen, jossa on ollut länsikreikkalaista ja aiolialaista vaikutusta.
  • Anatolialaisten kielen suuri vaikutus erityisesti ääntämiseen.
  • Morfologian perustuminen aiolialaiseen murteeseen.
  • Ylimääräisten /b/-äänteiden (ja β-kirjainten) yleisyys vokaalien edellä suhteessa muihin murteisiin.
  • Datiivin monikon pääteet -οισι (-oisi), -αισι (-aisi) ja -εσσι (-essi).
  • Datiivin käyttö genetiivin sijasta ablatiivisessa käytössä.
  • Prepositio περτί (perti) = πρός (pros).
  • Aakkostossa pamfylialainen digamma äänteelle tavallisen digamman ja beetan ohella; sekä pamfylialainen sampii äänteelle ja myöhemmin .

Lähteet

  1. ↑ a b c Pamphylian: A Dialect and Language Contact Situation in Ancient Greek pies.ucla.edu. Arkistoitu 16.1.2018. Viitattu 15.1.2018.
  2. ↑ a b c d Panayotou, A.: ”Pamphylian”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 427–432. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3

Kirjallisuutta

  • Brixhe, Claude: Le Dialecte Grec de Pamphylie: Documents et grammaire. Paris: Librairie d’Amrique et d’Orient Adrien-Maisonneuve, 1976.