Paraguayos, República o Muerte

Paraguayos, República o Muerte! (suom. Paraguaylaiset, tasavalta tai kuolema!) on Paraguayn kansallislaulu.

Laulun on sanoittanut uruguaylainen runoilija Francisco Acuña de Figueroa (1790–1862), joka on kirjoittanut myös Uruguayn kansallislaulun Orientales, la Patria o la tumba. Paraguayhin sanoitukset toivat kaksi Uruguayssa ollutta paraguaylaista lähettilästä vuonna 1846. Täysin selvää ei ole, kuka kappaleen alkujaan sävelsi. Mahdollisesti se oli ranskalaisen tai unkarilaisen säveltäjän työ. Nykymuotoisen vuonna 1934 käyttöön tulleen sävellyksen teki kansallisen sinfoniaorkesterin johtaja Remberto Jiménez. Félix de Guarania sanoitti kansallislaulun guaraninkielisen version Tetã Purahéi Guasú, jota laulettiin ensi kertaa presidentti Fernando Lugon virkaanastujaisissa vuonna 2008.^[1]

Virallisen kansallislaulun ohella ranskalaiseen ensimmäisen maailmansodan aikaiseen lauluun perustuva ja Marcelino Noutzin 1920-luvulla sanoittamalla laululla Patria Querida on ollut epävirallisen kansallislaulun asema etenkin nuorempien sukupolvien keskuudessa.^[1]

^[2] Kuoro:

Paraguayos, ¡República o Muerte!
nuestro brío nos dio libertad;
ni opresores, ni siervos alientan
donde reina unión e igualdad.

[Paraguayalaiset: Tasavalta tai kuolema!

Määrätietoisuutemme antoi meille vapauden;

Ei ole riistäjiä tai orjia

missä liitto ja tasa-arvo vallitsee]

I

A los pueblos de América, infausto
tres centurias un cetro oprimió,
mas un día soberbia surgiendo,
”¡Basta!” dijo, y el cetro rompió.
Nuestros padres, lidiando grandiosos,
ilustraron su gloria marcial;
y trozada la augusta diadema,
enalzaron el gorro triunfal.

[Amerikan kansoja, onnettomuudeksemme,

kolme vuosisataa valtikka alisti,

mutta eräänä päivänä ylpeys nouseva,

Riittää!, sanoi, ja valtikan mursi.

Isämme, taistelussa mahtavat,

näyttivät sotaisan kunniansa;

ja murskasivat kruunun,

nostivat voittoisan myssyn]

II

Nueva Roma, la Patria ostentará
dos caudillos de nombre y valer,
que rivales – cual Rómulo y Remo—
dividieron gobierno y poder.
Largos años – cual Febo entre nubes—
viose oculta la perla del Sud.
Hoy un héroe grandioso aparece
realzando su gloria y virtud...

[Uusi Rooma, Isänmaa näyttää

kaksi nimekästä ja kunniakasta johtajaa,

jotka, kilpailijoina – kuten Romulus ja Remus –

jakoivat vallan.

Pitkät vuodet – kuten Foibos pilvien välissä –

näkivät Etelän helmen piilotettavan.

Nyt ilmaantuu suuri sankari

toteuttaen kunniansa ja hyveensä....]

III

Con aplauso la Europa y el Mundo
la saludan, y aclaman también;
de heroísmo: baluarte invencible,
de riquezas: magnífico Edén.
Cuando entorno rugió la Discordia
que otros Pueblos fatal devoró,
paraguayos, el suelo sagrado
con sus alas un ángel cubrió.

Euroopan ja maailman tervehdyksellä

häntä tervehtivät, ja ylistävät

sankaruudessa: voittamaton linnoitus

rikkauksissa: mahtava Eeden

Kun ympärillä epäsopu kaikuu

joka toiset kansat syö

Paraguayalaiset, pyhän maan

enkeli siivillään peitti.]

IV

¡Oh! cuán pura, de lauro ceñida,
dulce Patria te ostentas así
En tu enseña se ven los colores
del zafiro, diamante y rubí.
En tu escudo que el sol ilumina,
bajo el gorro se mira el león.
Doble imagen de fuertes y libres,
y de glorias, recuerdo y blasón.

[Oh, kuinka puhdas, sovitetusta seppeleestä

miellyttävä Isänmaa, näytät itsesi näin.

Viirissäsi näkyvät värit

safiirin, timantin ja rubiinin.

Kilvessäsi, jota Aurinko valaisee,

Myssyn alla katsoo leijona.

Voiman ja vapauden kuvat

ja kunniat, muisto ja maine]

V

De la tumba del vil feudalismo
se alza libre la Patria deidad;
opresores, ¡doblad rodilla!,
compatriotas, ¡el Himno entonad!
Suene el grito: ”¡República o muerte!”,
nuestros pechos lo exhalen con fe,
y sus ecos repitan los montes
cual gigantes poniéndose en pie.

[Pahan feodalismin haudasta

nousee kansallinen pyhyys;

Riistäjät, polvillenne!

maanmiehet, hymni vahvistakaa!

kuulkaa huuto: ”Tasavalta tai kuolema!”

rinnoistamme sen henkäisemme uskoen,

ja vuoret toistavat kaikuja

kuin jaloilleen nousevat jättiläiset.]

VI

Libertad y justicia defiende
nuestra Patria; tiranos, ¡oíd!:
de sus fueros la carta sagrada
su heroísmo sustenta en la lid.
Contra el mundo, si el mundo se opone,
Si intentare su prenda insultar,
batallando vengar la sabremos
o abrazo con ella expirar.

[Vapautta ja oikeudenmukaisuutta puolustaa

Isänmaamme; kuulkaa tyrannit!

pyhän peruskirjamme laieista

sen sankarillisuus kestää taistelussa.

Maailmaa vastaan, jos maailma sitä vastustaa,

jos aikoo sen artiklaa loukata,

Taistellen kostaa tiedämme

tai syleillen hänen kanssaan kuolemme.]

VII

Alza, oh Pueblo, tu espada esplendente
que fulmina destellos de Dios,
no hay más medio que libre o esclavo
y un abismo divide a los dos.
En las auras el Himno resuene,
repitiendo con eco triunfal:
¡a los libres perínclita gloria!,
¡a la Patria laurel inmortal!

[Nouse, oi kansa, sinun miekkasi loistava

joka iskee Jumalan kipinöitä,

ei ole puolimatkaa vapaan ja orjan välillä

ja kuilu jakaa nämä kahteen

Tuulissa hymni soi,

toistuen voittoisassa kaiussa:

Vapaille sankarillinen kunnia!

Isänmaalle kuolematon seppele!]