Pariisin Notre-Dame

Nykyään Pariisin Notre-Dame:stä on tullut yhä useammin toistuva keskustelunaihe yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Pariisin Notre-Dame on saavuttanut johtavan roolin elämässämme ja vaikuttanut merkittävästi eri näkökohtiin. Taloudesta kulttuuriin Pariisin Notre-Dame on jättänyt lähtemättömän jäljen nykymaailmaan. Tästä syystä on tärkeää analysoida ja pohtia Pariisin Notre-Dame:tä ja ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset nykyisessä todellisuudessamme. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Pariisin Notre-Dame:n vaikutusta ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Pariisin Notre-Dame
Vuoden 1889 painoksen kuvitusta.
Vuoden 1889 painoksen kuvitusta.
Kirjailija Victor Hugo
Julkaistu 1831
Suomennos
Suomentaja Huugo Jalkanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1915, tarkistettu laitos 1954
Sivumäärä 523
ISBN 951-0-20149-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pariisin Notre-Dame (ransk. Notre-Dame de Paris) on Victor Hugon vuonna 1831 julkaistu romaani. Teos on kuvaus keskiajan Pariisista. Se kertoo Notre-Damen katedraalin kellonsoittajan eli ulkonäöltään epämuodostuneen Quasimodon, romanityttö Esmeraldan sekä arkkidiakoni Claude Frollon tarinan. Keskeisiä henkilöhahmoja ovat myös runoilija Gringoire ja kapteeni Febus, johon Esmeralda rakastuu.[1]

Romaanista on tehty lukuisia elokuvasovituksia, kuten William Dieterlen ohjaama Notre Damen kellonsoittaja (1939) ja Disneyn piirroselokuva Notre Damen kellonsoittaja (1996). Romaaniin perustuen on tehty vuonna 1998 myös musikaali, jonka säveltäjä on Richard Cocciante ja sanoittaja Luc Plamondon.

Juonitiivistelmä

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina alkaa narrienjuhlasta Pariisissa, Ranskassa, kun kellonsoittaja Quasimodo tuodaan yleisön eteen kruunattavaksi. Samaan aikaan Esmeralda, kaunis romanityttö, vetää katseita puoleensa. Häneen ihastuu muun muassa arkkidiakoni Claude Frollo. Frollo on ristiriidassa tunteidensa ja kirkon sääntöjen kanssa, mutta pian hän määrää Quasimodon kaappaamaan Esmeraldan luokseen. Febus ja hänen sotilaansa pelastavat kuitenkin Esmeraldan.

Quasimodo tuomitaan teoistaan häpeäpaaluun. Ollessaan häpeäpaalussa hän pyytää vettä. Vain Esmeralda näkee hänen janonsa ja tarjoaa Quasimodolle juotavaa, minkä johdosta Quasimodo rakastuu Esmeraldaan.

Myöhemmin Esmeraldaa syytetään Febuksen murhan yrittämisestä. Syyllinen on todellisuudessa Frollo, joka on mustasukkainen nähdessään Esmeraldan ja Febuksen yhdessä. Esmeraldaa kidutetaan tunnustuksen saamiseksi ja hänet tuomitaan hirtettäväksi. Kun Esmeraldaa viedään vankilaan, Quasimodo syöksyy alas kellonköydellä ja vie Esmeraldan katedraaliin, josta hän saa turvapaikan. Frollo kuitenkin kertoo myöhemmin runoilija Gringoirelle, että Esmeralda on menettänyt oikeutensa turvapaikkaan eikä tämä voi enää piileksiä katedraalissa. Hän kertoo myös, että Esmeraldaa tullaan viemään pois katedraalista teloitettavaksi. Clopin, katuesiintyjä ja varas, kuulee Gringoirelta tapahtuneesta ja johtaa Pariisin rikolliset hyökkäykseen Esmeraldan pelastamiseksi.

Kun Quasimodo näkee rikolliset, hän olettaa heidän tulleen satuttamaan Esmeraldaa ja ajaa heidät pois. Paradoksaalisesti hän myös olettaa, että kuninkaan miehet ovat tulleet pelastamaan hänet ja yrittää auttaa heitä löytämään Esmeraldan. Esmeraldan pelastavat Frollo ja Gringoire, mutta koska Esmeralda ei vieläkään tunne vastarakkautta Frolloa kohtaan, tämä luovuttaa hänet kuninkaan sotilaille ja katsoo, kun Esmeralda hirtetään. Quasimodo raivostuu Frollon teosta ja tyrkkää tämän katedraalin korkeuksista alas kohti kuolemaa.

Kirjan viimeinen osa on omistettu Quasimodon rakkaudelle.

Henkilöitä

  • Esmeralda – Teoksen päähenkilö. Nuori, kaunis ja ystävällinen romanityttö, jota aluksi ihaillaan esiintymistaitojensa vuoksi, mutta myöhemmin vihataan ja syytetään noituudesta. Narrienjuhlassa Esmeralda osoittaa ainoana henkilönä Quasimodolle lempeyttä ja tämä saa Quasimodon rakastumaan Esmeraldaan. Esmeraldaa rakastaa myös Claude Frollo mutta Esmeralda itse rakastaa kapteeni Febusta. Esmeralda omistaa myös Djali-vuohen, jolle Esmeralda on opettanut näppäriä temppuja, jotka ikävästi edesauttavat Esmeraldaan kohdistuneiden noituusepäilyjen syntymistä.
  • Claude Frollo – Teoksen antagonisti, Notre-Damen arkkidiakoni, joka on pakkomielteisen rakastunut Esmeraldaan.
  • Quasimodo – Notre-Damen kuuroutunut, kyttyräselkäinen kellonsoittaja. Hänet on hylätty lapsena katedraalin portaille.
  • Febus de Chateaupers – Kapteeni, joka pelastaa Esmeraldan Quasimodon kaappaukselta. Esmeralda rakastuu pelastajaansa.
  • Pierre Gringoire – Köyhä runoilija, joka joutuu ongelmiin päätyessään vahingossa Pariisin rikollisten asuttamalle laita-alueelle. Säilyttääkseen alueen salaisen sijainnin Gringoiren on joko kuoltava tai naitava romani. Vaikka Esmeralda ei rakasta Gringoirea, hän säälii runoilijaa ja nai tämän.
  • Jehan Frollo – Arkkidiakonin nuorempi veli, joka pyrkii parantamaan elämäntilannettaan.
  • Ludvig XI – Ranskan kuningas.
  • Clopin Trouillefou – Varkaiden kuningas, joka johtaa hyökkäystä Notre-Dameen pelastaakseen Esmeraldan.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teemat

Kuten kirjan nimi Pariisin Notre-Dame osoittaa, sekä katedraali että Pariisin kaupunki ovat hyvin tärkeässä asemassa koko teoksen ajan. Katedraali oli 1820-luvulla pahoin rappeutunut ja monet halusivat purkaa sen. Romaanin ansiosta ­siitä tuli yksi Pariisin tunnusmerkeistä.[2] Tärkeänä teemana on myös kohtalo. Kirjan johdannossa Victor Hugo kirjoittaa löytäneensä sanan ANArKH ’kohtalo’ kaiverrettuna katedraalin seinään. Hänen mukaansa tuo sana, etenkin sen kuolettava ja melankolinen merkitys, tekivät häneen syvän vaikutuksen.

Teoksen teemoina ovat myös muun muassa keskiajan mystiikka, uskollisuus, rakkaus, elämä ja kuolema.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Pariisin Notre-Dame kirjasampo.fi. Viitattu 17.12.2012.
  2. ↑ Hugo teki Notre-Damesta kuuluisan Historianet. Viitattu 17.12.2012.

Aiheesta muualla

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Notre-Dame de Paris (ranskaksi)