Nykyään Pasilan junaturma:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Pasilan junaturma on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen vaikutuksensa ja seuraustensa ansiosta jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Tästä syystä on tärkeää analysoida ja ymmärtää kaikki Pasilan junaturma:een liittyvät näkökohdat sen alkuperästä sen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksiin. Tässä artikkelissa perehdymme Pasilan junaturma:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja selvitämme sen mysteereitä saadaksemme täydellisemmän ja syvällisemmän kuvan tästä ilmiöstä.
Pasilan junaturma tapahtui 13. lokakuuta 1936 Helsingissä Linnunlaulun kallioleikkauksessa kello 9.30.
Junan viisi jälkimmäistä vaunua ajatui turvalaitetöiden takia väärälle raiteelle sillä seurauksella, että yksi junan vaunuista murskautui raiteen päätepuskuriin. Onnettomuus vaati neljä kuolonuhria, ja loukkaantuneita oli 31 (toisen lähteen mukaan 14).[3][4] Turmassa kuoli ylioppilas Elina Forsström Pukinmäeltä, vakuutusvirkailija Kerttu Havukoski Tikkurilasta ja rakennusmestari Gustav Nyman Särkisalosta, sekä myöhemmin sairaalassa leskirouva Svea Sandhom.[5] Valtioneuvosto esitti valittelunsa ja osanottonsa uhrien perheille.[5]
Elokuvatuottajat Heikki Aho ja Björn Soldan tekivät onnettomuudesta kolmen minuutin pituisen ”sähke-elokuvan”, joka esitettiin jo seuraavana päivänä Helsingin elokuvateattereissa pitkän elokuvan alkukuvana.[6]