Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Paul Langevin:n kiehtovaan maailmaan. Tästä aiheesta on keskusteltu ja tutkittu vuosikymmeniä, mikä on herättänyt suurta kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Kautta historian Paul Langevin on ollut ratkaisevassa roolissa eri aloilla tieteestä taiteeseen, politiikkaan ja populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Paul Langevin:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan, analysoimme sen vaikutuksia ja korostamme sen merkitystä nykymaailmassa. Valmistaudu lähtemään jännittävälle matkalle Paul Langevin:n läpi ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota!
Paul Langevin | |
---|---|
![]() Langevin istumassa oikealla |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. tammikuuta 1872 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 19. joulukuuta 1946 Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | ranskalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
ESPCI École Normale Supérieure |
Väitöstyön ohjaaja | Pierre Curie |
Instituutti |
Cambridgen yliopisto Collège de France Sorbonne ESPCI |
Oppilaat |
Irène Joliot-Curie Louis de Broglie Léon Brillouin |
Tutkimusalue | fysiikka |
Tunnetut työt | Langevin yhtälö |
Palkinnot |
Hughes mitali (1915) Copley-mitali (1940) |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Paul Langevin (23. tammikuuta 1872 Pariisi, Ranska – 19. joulukuuta 1946 Pariisi) oli ranskalainen fyysikko, jonka vaikutus Ranskan modernin fysiikan kehityksessä oli suuri.[1] Hänet tunnetaan erityisesti Langevinin yhtälön ja Langevinin dynamiikan kehittämisestä. Langevin oli perustamassa Comité de vigilance des intellectuels antifascistes -järjestöä. Langevin kuului Ranskan kommunistiseen puolueeseen.
Langevin syntyi Pariisissa ja opiskeli École supérieure de physique et de chimie industrielles de la ville de Paris issa sekä École Normale Supérieuressa. Langevin lähti opiskelemaan Isoon-Britanniaan Cambridgen yliopistoon Cavendish laboratorion J. J. Thomsonin ohjaamana. Langevin kuitenkin palasi Ranskaan ja opiskeli tällä kertaa Sorbonnessa ja väitteli itsensä tohtoriksi Pierre Curien ohjaamana vuonna 1902. Kaksi vuotta myöhemmin hän pääsi fysiikan professoriksi Collège de Franceen. Vuonna 1934 hänet valittiin Ranskan tiedeakatemian jäseneksi.
Langevinin kuuluisin saavutus on para- ja diamagnetismin teoria vuodelta 1905. Hän rakensi teoriansa atomeissa ja molekyyleissä kiertävien alkeisvirtojen käsitteen pohjalle. Hän oli myös Albert Einsteinin kanssa yhtäaikaisesti kehittämässä teoriaa massan ja energian vastaavuudesta. Langevin kannattikin voimakkaasti Eisteinin esittämää suhteellisuusteoriaa. [1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Langevin kehitti pietsosähköisyyteen perustuvan kaikuluotaustekniikan eli menetelmän, jolla ultraäänien heijastumisen perusteella voidaan todeta vedenalaisten kohteiden suunta ja etäisyys. Menetelmään perustuvat laitteet tulivat yleiseen käyttöön vasta toisessa maailmansodassa.[2]