Paul Olberg

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia syvällisesti aihetta Paul Olberg, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Opimme sen alkuperästä, sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään, sen vaikutuksiin eri alueilla ja mahdollisista ratkaisuista, joita sen ratkaisemiseksi on ehdotettu. Paul Olberg on monimutkainen ongelma, joka kattaa eri ulottuvuuksia, joten on välttämätöntä analysoida sitä eri näkökulmista, jotta sen laajuus ymmärretään ja omaksutaan toimenpiteitä, jotka edistävät sen ymmärtämistä ja mahdollista ratkaisua. Tämän artikkelin aikana perehdymme tämän tänään niin tärkeän aiheen keskeisiin näkökohtiin.

Paul Olberg.

Paul Olberg (alk. Hirsch Schmuschkowitz tai Szmuszkewicz;[1] 22. marraskuuta 1878 Jēkabpils, Kuurinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 4. toukokuuta 1960 Tukholma[2]) oli latvialaissyntyinen saksalais-ruotsalainen toimittaja ja menševikki.[3] Hän pakeni lokakuun vallankumouksen jälkeen Berliiniin, jossa hän toimi ruotsalaisten työväenlehtien kirjeenvaihtajana. Vuodesta 1933 hän asui Tukholmassa.

Paul Olbergin poika oli NKVD:n agentti Valentin Olberg (s. 1907 Zürichissä), joka teloitettiin vuonna 1936. Myös hänen toinen poikansa, Paul Olberg nuorempi eli Pavel (s. 1909 Helsingissä[4]), teloitettiin Neuvostoliitossa samana vuonna.[1] Venäläisen tutkijan V. L. Vihnovitšin mukaan Valentin Olberg ei todellisuudessa ollut NKVD:n agentti, vaan tämä väite on Yhdysvaltoihin loikanneen entisen NKVD:n agentin Aleksandr Orlovin antama virheellinen tieto.[5]

Paul Olberg kävi toukokuussa 1939 suomalaisen K. H. Wiikin kanssa kirjeenvaihtoa, jossa Wiik kuvaili tulevan suursodan päälinjat melko osuvasti.[6] 1950-luvulla Olberg oli mukana Bundin seuraajana toimineessa kansainvälisessä juutalaisten työväenliitossa.[7] Hän työskenteli uransa varrella myös Hufvudstadsbladetissa,[8] ja hänen kirjoituksiaan julkaistiin useiden vuosien ajan Suomen Sosialidemokraatissa.[9]

Vuonna 2017 Ruotsissa julkaistiin lehdistöneuvos Per Enerudin kirjoittama Paul Olbergin elämäkerta Den farligaste av flyktingar.[8]

Teoksia

  • Briefe aus Sowjet-Russland, 1919
  • Die Bauernrevolution in Russland: Die alte und die neue Politik Sowjet-Russlands, 1922
  • Die Tragödie des Baltikums: Die Annexion der freien Republiken Estland, Lettland und Litauen, 1941
  • Det moderna Egypten i det andra världskriget, Natur och kultur, 1943
  • Antisemitism i Sovjet, Natur och kultur, 1953

Lähteet

  1. ↑ a b Biographische Datenbanken: Olberg, Valentin (saksaksi)
  2. ↑ Kuva Paul Olbergin hautakivestä.
  3. ↑ Lundgren, Svante: Ett livsöde i 1900-talets strömvirvlar. Hufvudstadsbladet, 19.11.2017, s. 41. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Списки жертв International Memorial. Viitattu 18.11.2017. (venäjäksi)
  5. ↑ Вихнович, В. Л.: 2000 лет истории евреев России (pdf) (s. 371–379) 2012. Академия исследования культуры. Arkistoitu 6.6.2015. ISBN 978-5-94396-117-5 Viitattu 18.11.2017. (venäjäksi)
  6. ↑ Tuomioja, Erkki: K. H. Wiik: Puoluesihteeri ja oppositiososialisti, s. 252–253, Tammi, 1982 ISBN 951-30-5722-4
  7. ↑ Hertz, Jacob Sholem: Der Bund in bilder, 1897–1957, s. 170. New York: Unser Tsayt, 1958. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (ja jiddišiksi)
  8. ↑ a b Ett öde som speglar miljoners Upsala Nya Tidning. 10.6.2017. Viitattu 18.11.2017. (ruotsiksi)
  9. ↑ Paul Olberg 60-vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 23.11.1938, s. 6, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.