Nykyään Pauline Parmentier on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Pauline Parmentier on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion joko ihmisten elämään kohdistuvan vaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Ajan myötä Pauline Parmentier:stä on tullut lähtökohta keskusteluille, analyyseille ja tutkimukselle, jossa pyritään ymmärtämään sen tärkeyttä ja vaikutuksia eri alueilla. Tässä yhteydessä on aiheellista syventyä Pauline Parmentier:n tutkimukseen ja sen vaikutukseen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Pauline Parmentier | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. tammikuuta 1986 |
Kansalaisuus |
![]() |
Tennispelaaja | |
Pituus | 175 cm |
Paino | 65 kg |
Kätisyys | oikea |
Ammattilaisena | 2000– |
Palkintorahat | 3 788 336 USD |
Kaksinpeli | |
Paras sijoitus | 40. (21.7.2008) |
Turnausvoittoja | 4 |
Voitot/tappiot | 474–444 |
Grand Slam -turnauksissa | |
Australian avoimet | 2. kierros (2008, 2012, 2017) |
Ranskan avoimet | 4. kierros (2014) |
Wimbledon | 2. kierros (2008, 2009, 2011) |
Yhdysvaltain avoimet | 3. kierros (2012) |
Nelinpeli | |
Paras sijoitus | 89. (30.4.2012) |
Voitot/tappiot | 79–141 |
Aiheesta muualla | |
ITF | |
WTA | |
|
Pauline Parmentier (s. 31. tammikuuta 1986 Cucq) on ranskalainen tennispelaaja.
Parmentier pääsi toiselle kierrokselle Yhdysvaltoin avoimissa 2007 voittamalla Tatjana Malekin. Toisella kierroksella hän hävisi Martina Hingisille. Hänen paras Grand Slam -saavutuksensa on pääsy neljännelle kierrokselle Ranskan avoimissa 2014.
Parmentier on voittanut neljä WTA-turnausta kaksinpelissä. Ensimmäinen voitto tuli 6. lokakuuta 2007 Taškentissa, Uzbekistanissa, jolloin finaalivastus oli Viktoryja Azarenka. Toinen turnausvoitto tuli 20. heinäkuuta 2008 Bad Gasteinissa, Itävallassa, jolloin finaalivastus oli Lucie Hradecká. Semifinaalissa Parmentier voitti ykköseksi sijoitetun Ágnes Szávayn 6–4, 6–2. Seuraavat turnausvoittonsa hän saavutti vasta vuonna 2018, kun hän huhtikuussa voitti Istanbulin loppuottelussa Polona Hercogin ja syyskuussa Quebec Cityn loppuottelussa Jessica Pegulan.