Nykyään Paulo Mendes da Rocha on aihe, jolla on suuri merkitys ja se kiinnostaa monia ihmisiä. Ilmestymisestään lähtien Paulo Mendes da Rocha on kiinnittänyt aiheen asiantuntijoiden huomion sekä niiden, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Jotta Paulo Mendes da Rocha voidaan analysoida perusteellisesti, on ratkaisevan tärkeää tarkastella sen eri ulottuvuuksia ja ymmärtää, miten se on kehittynyt ajan myötä. Tässä artikkelissa perehdymme Paulo Mendes da Rocha:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, sen nykyistä merkitystä ja sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia eri alueilla.
Paulo Mendes da Rocha (25. lokakuuta 1928 Vitória, Brasilia – 23. toukokuuta 2021 São Paulo, Brasilia[1]) oli brasilialainen arkkitehti. Vuonna 2006 hän sai Pritzker-palkinnon ja vuonna 2000 Mies van der Rohe -palkinnon latinalaisarkkitehtuurista.
Mendes da Rocha valmistui Universidade Presbiteriana Mackenzien arkkitehtuurilaitokselta vuonna 1954[2] ja vuonna 1955 hän avasi oman toimistonsa. Mendes da Rochan varhainen mestariteos on vuonna 1957 valmistunut Club Athletico Paulistanon liikuntasali, jota varten hän suunnitteli myös Paulistano-nojatuolin.[3]
Mendes da Rocha yhdisti rakennuksissaan betoni- ja teräsrakenteita. Osakan Expo ’70 -maailmannäyttelyä varten hän suunnitteli Brasilian-paviljongin. Mendes da Rochan tunnetuimpia töitä ovat São Paulon yliopiston nykytaiteen museo (1975), Forma-huonekalunäyttelytila (1987) ja Brasilian kuvanveistosmuseo (1987–1992).[3] Useampi São Paulon merkittävistä kulttuurirakennuksista on Mendes da Rochan käsialaa. Mendes da Rocha on toinen brasilialainen arkkitehti, joka on saanut Pritzker-palkinnon. Mendes da Rocha toimi São Paulon yliopiston arkkitehtuuriprofessorina vuoteen 1998.
Vuonna | Kohde | Sijainti |
---|---|---|
1957 | Paulistano urheiluseuran liikuntasali | São Paulo, Brasilia |
1957 | Paulistano-nojatuoli | |
1964 | Guaimbê asuintalo | São Paulo, Brasilia |
1969 | Brasilian paviljonki Osakan maailmanäyttelyssä | Osaka, Japani |
1973 | Estádio Serra Dourada | Goiânia, Brasilia |
1987 | Forma huonekalunäyttelytila | São Paulo, Brasilia |
1988 | Brasilian kuvanveistomuseo | São Paulo, Brasilia |
1992 | Patriarch Plaza ja Viaduct do Chá | São Paulo, Brasilia |
1993 | Pinacoteca do Estado | São Paulo, Brasilia |
1997 | FIESPin kulttuurikeskus | São Paulo, Brasilia |
2015 | Museu Nacional dos Coches[4] | Lissabon, Portugali |
(LandLiving.com)