Tässä artikkelissa tutkimme Pehr Johan Alopaeus:tä, kiehtovaa aihetta, joka on saanut asiantuntijoiden ja harrastajien huomion. Pehr Johan Alopaeus on herättänyt viime vuosina ennennäkemätöntä kiinnostusta sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin tieteen alalla. Seuraavilla sivuilla tarkastelemme Pehr Johan Alopaeus:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Syventävän analyysin ja konkreettisten esimerkkien avulla toivomme tarjoavamme rikastuttavan ja oivaltavan katsauksen Pehr Johan Alopaeus:een, jotta lukijamme ymmärtävät paremmin sen merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmassa.
Pehr Johan Alopaeus (8. lokakuuta 1773 Porvoo – 23. elokuuta 1814 Porvoo) oli suomalainen opettaja, historioitsija ja pappi.
Alopaeuksen vanhemmat olivat Porvoon piispa Magnus Jacob Alopaeus ja Ulrika Jusléen. Historioitsija ja pappi Magnus Alopaeus oli hänen veljensä. Alopaeus tuli ylioppilaaksi Turussa 1789 ja hänet vihittiin primuksena maisteriksi 1792. Alopaeus, joka oli kiinnostunut sivistyshistoriasta, julkaisi jo opiskeluaikanaan Henrik Gabriel Porthanin kanssa kaksiosaisen tutkimuksen Animadversiones de libris raris sekä 1793-1795 kolmiosaisen teoksen Specimen historiae litteraria Fennicae. Hänet nimitettiin kirjallisuushistorian dosentiksi 1794, mutta seuraavana vuonna hän siirtyi Porvoon lukion opettajaksi. Historian lehtori hänestä tuli 1798. Hän toimi myös koulun rehtorina useaan otteeseen ja osallistui isänsä apuna koulun historian toimittamiseen. Alopaeus vihittiin papiksi 1806 ja 1811 hänestä tuli isänsä jälkeen Porvoon tuomiorovasti, mitä tehtävää hän kuitenkin ehti hoitaa vain kolme vuotta.
Alopaeuksen puoliso oli vuodesta 1805 Johanna Elisabet Solitander (k. 1862).