Tässä artikkelissa tutkimme syvällisesti Pelastusarmeija:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä sen merkitykseen tänään uppoudumme matkalle, jonka avulla voimme perusteellisesti ymmärtää sen vaikutukset yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Analysoimme sen vaikutusta niinkin moninaisilla aloilla kuin kulttuuri, taloustiede ja politiikka, selvitämme sen moninaisuutta ja roolia nykymaailman muokkaajana. Kattavan analyysin avulla tutkimme haasteita ja mahdollisuuksia, joita Pelastusarmeija edustaa, sekä mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Tämän matkan päätteeksi toivomme antaneemme lukijoillemme syvemmän ja täydellisemmän ymmärryksen Pelastusarmeija:stä, mikä avasi uusia näkökulmia pohtimaan ja keskustelemaan sen tärkeydestä nykymaailmassa.
Pelastusarmeija | |
---|---|
Pelastusarmeijan logo. |
|
Perustettu | 1865 |
Perustaja | William Booth, Catherine Booth |
Tyyppi | kristillinen avustusjärjestö |
Päämaja | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
Kenraali | Brian Peddle |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Pelastusarmeija on kansainvälinen avustusjärjestö ja kristillinen protestanttinen liike, joka toimii paikallisesti 134 eri maassa.[1] Järjestö toimii kristillisen arvomaailman pohjalta, mutta avustustyön ehtona ei ole vakaumus. Suomessa Pelastusarmeija järjestää vuosittain muun muassa Joulupata- ja Auta Ihmistä -keräykset, joiden tuotoilla autetaan Suomen vähävaraisia lapsiperheitä, yksinäisiä vanhuksia ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Pelastusarmeijan hierarkia on järjestetty armeijamaisesti. Armeijamaisella hierarkialla pyritään takaamaan toiminnan tehokkuus ja dynaamisuus.
Pelastusarmeija on yksi maailman suurimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä ja Yhdysvaltojen toiseksi suurin hyväntekeväisyysjärjestö.[2] Hyväntekeväisyysorganisaatioita tarkkaileva Charity Watch antaa Pelastusarmeijalle arvosanan ”A-” tai ”A”, mikä on merkki taloudellisesta tehokkuudesta ja toiminnan läpinäkyvyydestä.[3]
Pelastusarmeijan juuret ovat metodismissa.[4][5] Sen perustivat metodistipappi William Booth ja hänen vaimonsa Catherine Booth Lontoossa 2. heinäkuuta 1865. Liikkeen nimenä oli aluksi ”Itä-Lontoon Kristillinen Lähetys” ja vuodesta 1869 lähtien ”Evankelinen kristillinen lähetysyhdistys” (Evangelical Christian Mission).[6][7] Nimi vaihdettiin 1878 Pelastusarmeijaksi (The Salvation Army), jotta se sopisi paremmin vastikään käyttöön otettuun sotilaallistyyliseen organisaatioon.[8][9] Lähetysyhdistys kävi sotaa ihmisen ja yhteiskunnan pahuutta vastaan. Pelastussodan innoittamana omaksuttiin armeijakielestä lainattuja sanoja. Nimi Pelastusarmeija (The Salvation Army) otettiin käyttöön vuonna 1878: kerran Lähetyksen vuosiraporttia laatiessaan William Booth luonnehti järjestöä ”vapaaehtoisten armeijaksi”. Hänen poikansa Bramwell moitti vapaaehtoinen-sanaa, ja niinpä William kirjoitti ”vapaaehtoisten” tilalle ”pelastus”. Pelastusarmeija-nimen myötä järjestäydyttiin sotavoimien mallin mukaan: järjestön äänenkannattajaksi tuli Sotahuuto (The War Cry), Boothista tuli virallisesti ”kenraali” ja papisto sai eri sotilasarvoja ”upseereina”. Muista jäsenistä tehtiin ”sotilaita”. Booth ja muut tämän ”Jumalan armeijan” jäsenet käyttivät Pelastusarmeijan omaa univormua kokouksissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa.[10]
Siinä missä William Booth on tullut tunnetuksi Pelastusarmeijan perustajana ja kenraalina, Catherine Booth tunnetaan ”Pelastusarmeijan äitinä”. William työskenteli köyhien parissa, ja Catherine Booth teki varainkeruutyötä hyväosaisten keskuudessa. Catherine Booth toimi myös pastorina, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista. Jo aiempi Kristillisen Lähetyksen perustuskirja määritteli naisille saman oikeuden saarnata kuin miehillekin. William Booth kuvaili Pelastusarmeijan toimintatapaa seuraavasti: ”Kolme S-kirjainta kuvaa parhaiten sitä, miten autamme yhteiskunnan vähäosaisia: ensiksi soppaa, toiseksi saippuaa, ja lopuksi sielunhoitoa.”[11]
Pelastusarmeija keskittyi alkuvuosina pelastamaan alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, prostituoituja ja muita yhteiskunnasta syrjäytyneitä.[12] William Boothin tarkoituksena oli ohjata uskoon tulleet ihmiset jo olemassa oleviin seurakuntiin, mutta he eivät halunneet mennä niihin ja niitä, jotka menivät, ei otettu vastaan. Näin ollen uudet käännynnäiset jäivät mukaan järjestön toimintaan ja liike kasvoi.[13] Liikkeen alkuaikoina Pelastusarmeijan toiminta herätti voimakasta vastustusta ja sen sotilaat joutuivat jopa väkivallan tekojen uhriksi. Järjestön sosiaalinen toiminta kuitenkin muutti suhtautumista positiivisempaan suuntaan.[14] Pelastusarmeijan vastustajat järjestäytyivät Luurankoarmeija-nimisenä. Pelastusarmeijan kokouksia ja muita tilaisuuksia häirittiin heittelemällä kiviä, rottia, luita ja tervaa, ja pelastusarmeijalaisia myös pahoinpideltiin. Joukkojen johtajina oli usein baarien omistajia, koska alkoholia vastustavat ja baarien vakioasiakkaita tavoittamaan pyrkivät pelastusarmeijalaiset olivat uhka liiketoiminnalle.[15]
Sosiaalisessa työssä Pelastusarmeija teki aivan uusia aloitteita. William Boothin ohjelma ”Pimein Englanti ja tie sieltä ulos” tähtäsi sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen lyhyessä ajassa. Ohjelmaan kuului työnvälitystoimisto, kierrätystoimintaa, kadonneiden omaisten etsimistä, nykytermein ilmaistuna sosiaalista yritystoimintaa, ensisuojia ja asuntoloita, köyhien pankki ja vakuutusyhtiö sekä reilun kaupan periaattein toimivia yrityksiä, muun muassa tulitikkutehdas.[16]
Pelastusarmeija tuli Suomeen vapaakirkollisen herätysliikkeen myötä. Suomen Pelastusarmeijan tuleva ensimmäinen johtaja, Constantin Boije af Gennäs (1854–1934) aloitti Helsingissä vuonna 1880 Simonkadulla vanhassa kapakassa evankelioivat herätyskokoukset, ja sai aikaan pienimuotoisen herätyksen. Boije ja kaksi muuta suomalaista uranuurtajaa, Hedvig von Haartman (1862–1902) ja Alva Forsius (1866–1902), lähtivät keväällä 1889 Lontooseen kouluttautumaan pelastusupseereiksi. Heidän palattuaan Suomeen saman vuoden syksyllä alkoi Pelastusarmeijan toiminta varsinaisesti Suomessa.[17] Pelastusarmeijan ensimmäinen virallinen kokous pidettiin Siltasaaren maneesissa 8. marraskuuta 1889.[18]
Kuten Englannissa ja monissa muissa maissa, Suomessa Pelastusarmeijan toimintaa vastustettiin aluksi: liikettä arvosteltiin eri kirkkokuntien taholta, eivätkä viranomaisetkaan suhtautuneet toimintaan suopeasti. Senaatti tyrmäsi Pelastusarmeijan rekisteröintihakemuksen. Poliisiviranomaiset kielsivät virkapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Jokunen upseeri (eli pastori) istui vankilassa, ja ulkomaalaisia työntekijöitä karkotettiin maasta. Pelastusarmeijan kokousten iloisuutta ja äänekkyyttä pidettiin omituisena ja loukkaavana. Järjestön alkuaikojen vaikeuksia ei helpottanut se, että Boije riitautui muun johtoryhmän kanssa ja erosi. Boijen jälkeen Pelastusarmeijan johtoon astui Hedvig von Haartman.[19] Vaikeudet jatkuivat von Haartmanin johtajakaudellakin, mutta vainoista huolimatta Pelastusarmeijan toiminta jatkoi laajenemistaan. Yleinen asenne Pelastusarmeijaa kohtaan alkoi muuttua, kun sen tekemä laaja sosiaalinen työ alkoi saada tunnustusta. Vuonna 1929 Helsingin kaupunki lahjoitti järjestölle tontin niin pitkäksi aikaa, kun armeija tekee siellä sosiaalista työtä.[20]
Sotien aikana Pelastusarmeija piti kiinni puolueettomuudestaan, ja koki tehtäväkseen auttaa kaikkia kärsiviä. Eversti Karl Larsson kirjoitti vuoden 1918 ensimmäisessä Sotahuudossa: ”Pelastusarmeijalla ei ole koskaan ollut kuin yksi tehtävä, ja se on hädän ja onnettomuuden – hengellisen ja aineellisen – lieventäminen ja torjuminen, missä se on ilmennytkään, kysymättä kansallisuutta, yhteiskuntaluokkaa, uskontoa tai poliittisia mielipiteitä.” Suomen sisällissodan aikana Pelastusarmeija onnistui pysymään puolueettomana, ja toimi vain avuntarpeen mukaan.[21] Talvi- ja jatkosodan aikana pelastusarmeijalaiset auttoivat muun muassa jakamalla junassa matkustaville evakoille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Sodanaikaista evakuoitujen, reserviläisten ja pommituksista kärsineiden parissa tehtyä työtä kutsuttiin huoltotyöksi erotukseksi muusta avustustyöstä.[22]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Pelastusarmeijan amerikkalaiset ”donitsitytöt” matkustivat Ranskaan tarjoamaan virvokkeita sekä muuta apua etulinjan sotajoukoille.[23] Pelastusarmeijan punaisen kilven historia liittyy tähän Pelastusarmeijan sodanaikaiseen työhön. Vuosisadan vaihteessa yksi Pelastusarmeijan käyttämistä symboleista oli hopeinen kilpi, jossa luki ”Pelastusarmeija”. Tätä kilpeä käyttivät erityisesti ne upseerit, jotka palvelivat maallisten armeijoiden tukena, muun muassa sotilaspastoreina.[lähde? ]
Nykyinen punainen kilpilogo on samanlainen kaikkialla maailmassa, vain kilvessä käytetty kieli muuttuu maan mukaan. Muita Pelastusarmeijan symboleja ovat lippu ja vaakuna. Pelastusarmeijan lippu symboloi sodankäyntiä syntiä ja sosiaalisia paheita vastaan: punainen väri symboloi Kristuksen vuodattamaa uhriverta, keltainen Pyhän Hengen tulta ja sininen Jumalan puhtautta. Pelastusarmeijan vanhin virallinen symboli on vaakuna, joka oli käytössä jo vuonna 1879.
Pelastusarmeija toimii 132 maassa ja palvelee 175 eri kielellä.[24] Hallinnollisesti Pelastusarmeija jakautuu maantieteellisiin territorioihin, jotka puolestaan jakautuvat piireihin. Jokaisessa territoriossa on oma hallinnollinen keskuksensa eli territorion päämaja. Suomi ja Viro muodostavat yhden territorion, ja territorion päämaja sijaitsee Helsingissä, Uudenmaankadulla. Territorioiden toimintaa johdetaan Lontoossa olevasta Pelastusarmeijan kansainvälisestä päämajasta. Johtajan arvo on pienemmissä territorioissa eversti ja suuremmissa territorioissa komentaja. Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja on kenraali, jonka valitsee Korkea Neuvosto.[25] Pelastusarmeijalla on ollut 20 kenraalia vuoteen 2016 mennessä. Vuosina 1981–1986 kenraalina toimi suomalainen Jarl Wahlström. Nykyinen kenraali Brian Peddle on työskennellyt virassaan vuodesta 2018.[26]
Järjestöön kuului vuonna 2015 maailmanlaajuisesti 13 826 osastoa, 26 675 aktiivipalveluksessa olevaa upseeria, 1 056 722 sotilasta, 156 842 siviilijäsentä, 108 786 työntekijää ja miljoonia vapaaehtoisia.[27] Siviilijäsenet ovat jäseniä, jotka ilmoittavat kirkokseen Pelastusarmeijan, vaikka eivät olekaan sotilaita. Suomessa vuonna 2015 upseereita oli 138 ja osastoja 29.[lähde? ]
Pelastusarmeija ylläpitää maailmalla asunnottomien miesten ja naisten asuntoloita, lasten lomakoteja, päiväkoteja, lastenkoteja, sairaaloita, turvakoteja, päihdeklinikoita ja kouluja. Järjestöllä on lisäksi laajat katastrofityövalmiudet ympäri maailmaa.[28][29]
Suomessa sosiaalisen avun muotoja ovat muun muassa lapsiperheiden taloudellinen tuki ja neuvonta, ruokajakelu, päihdeongelmaisten kuntoutus, nuorisotyö, kodittomien miesten ja naisten asumispalvelutoiminta, lasten päiväkoti- ja leiritoiminta, vanhusten asumis- ja hoivapalvelut ja vankilatyö. Pelastusarmeijan Nummelan lomakodissa on järjestetty lasten leiritoimintaa vuodesta 1914 alkaen. Suomen Pelastusarmeija on tarjonnut asumispalveluja asunnottomille helsinkiläisille vuodesta 1907. Suomen 1990-luvun alun laman aikana Helsingin Kallion Pelastusarmeijan leipäjono pääsi kansainväliseen lehdistöön. [ ] Pelastusarmeijalla ei enää ole yömajoja, vaan asumispalveluita, jotka tuotetaan ostopalveluna Helsingin kaupungille. Pelastusarmeija on yksi kansainvälistä tunnustusta saaneen Asunto ensin -toimintamallin toteuttajista Suomessa.[30][31]
Pelastusarmeija tunnetaan myös kirpputoreistaan, joilla se hankkii rahaa toimintaansa ja hyväntekeväisyyteen. Kirpputoreja on Suomessa 25 kappaletta 12 paikkakunnalla, lisäksi kirpputorilla on oma verkkokauppa.[32]
Pelastusarmeijan toiminnan perusyksikkö on osasto, joka vastaa muiden kirkkokuntien seurakuntaa. Niissä upseerit työskentelevät päätoimisina työntekijöinä ja sotilaat oman työnsä ohessa. Osastot järjestävät kaikille tarkoitettuja hengellisiä tilaisuuksia sekä antavat sosiaalista apua. Kesällä on perinteisesti järjestetty ulkoilmakokouksia toreilla ja puistoissa. Kuka tahansa on tervetullut Pelastusarmeijan kokouksiin eli jumalanpalveluksiin.[lähde? ]
Pelastusarmeijassa ei ole kasteen tai ehtoollisen kaltaisia sakramentteja. Boothit luopuivat sakramenteista osana jumalanpalveluksia, koska he uskoivat, että monet kristityt olivat oppineet turvautumaan ulkoisiin Jumalan armon symboleihin itse armon sijaan.[33]
Armeijan jäsenet kieltäytyvät alkoholista, huumeista, tupakasta ja uhkapelistä. Kansainvälisesti Pelastusarmeija on useimmissa maissa oma kirkkonsa. Suomessa yli puolet jäsenistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon.[lähde? ]
Toimintansa Pelastusarmeija rahoittaa keräysvaroilla sekä kirpputorien tuotoista. Liike ottaa varoja vastaan myös kunnilta ja valtiolta. Järjestö toimii useissa maissa yhteistyössä kirkkojen kanssa. Suomen Pelastusarmeija on jäsenenä Suomen ekumeenisessa neuvostossa, Suomen vapaakristillisessä neuvostossa ja Suomen Evankelisessa Allianssissa.[34][35]
Pelastusarmeija ei edellytä mitään tiettyä elämänkatsomusta avunhakijoilta.
Pelastusarmeijan Joulupata on näkyvä osa järjestön työtä. Keräyksen idea syntyi San Franciscossa Yhdysvalloissa vuonna 1891. Pelastuskapteeni Joseph McFee pystytti San Franciscon vilkkaalle kadulle padan, jonka avulla kerättiin varoja nälkäisille merimiehille.[36]
Suomessa keräys on toiminut vuodesta 1906. Joulupatakeräyksen aikana Pelastusarmeijan vapaaehtoiset ja työntekijät vartioivat joulupatoja kauppojen edustalla. Padat ottavat vastaan niin käteistä kuin tavaralahjoituksiakin. Joulupatakeräykseen on vuodesta 1998 alkaen voinut osallistua myös Internetissä. Joulupadan tuotto ohjataan osastojen kautta paikallisesti sosiaaliseen apuun.[lähde? ]
Toimintansa alkuajoista lähtien Pelastusarmeija on julkaissut omaa kristillistä lehteään Sotahuutoa, englanniksi War Cry. Suomessa ensimmäinen lehti julkaistiin vuonna 1890 Krigsropet-nimisenä. Nykyään Sotahuuto ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Nappis on Pelastusarmeijan lasten pyhäkoulu- ja kerholehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.[lähde? ]
Järjestön upseerit ja sotilaat pukeutuvat univormuun, jonka malli ja väri vaihtelevat eri maissa. Idean isä on Elijah Cadman, joka Pelastusarmeijan ”Sotakongressissa” elokuussa 1878 sanoi: ”Haluan pukea ylleni univormun, josta näkyy että tarkoitan sotaa hampaisiini saakka, ja että haluan pelastusta koko maailmalle.”[37] Univormusta tunnistaa, että henkilö on pelastusarmeijalainen ja kristitty. Se myös symboloi sitä, että on valmis auttamaan hädässä olevia. Univormusta on maailmalla käytössä monenlaisia versioita, mutta kaikista niistä löytyy oman kielen ”pelastus”-sanan alkukirjain, kuten englanninkielisten maiden ”S”. Kirjain kertoo myös, että henkilö on ”Pelastettu palvelemaan”, tai ”Pelastettu pelastamaan”.[38] Punaista kilpeä käytetään yleisesti pelastusarmeijalaisten rennommissa asuissa.[lähde? ]
Pelastusarmeijalla on omaa musiikkia, etenkin torvisoittokuntia. Ne saivat alkunsa ikään kuin sattumalta: rakennusmestari Charles Fry oli hyvin vihainen siitä, että huligaanit käyttäytyivät raa’asti pelastusarmeijalaisia kohtaan, ja tarjoutui kuuden kaksimetrisen poikansa kanssa näiden henkivartijoiksi. Tämä lopettikin varsin pian häiriköinnin, ja koska Fry ja hänen poikansa olivat puhallinmuusikoita, sai tästä alkunsa Pelastusarmeijan ensimmäinen torvisoittokunta.[39] Soittokunnat ovat mukana kaikissa Pelastusarmeijan kampanjoissa sekä festivaaleilla, tapahtumissa, marsseilla ja joulun aikaan joulupatojen yhteydessä. Ympäri maailmaa soittokunnat ovat olleet keskeinen osa Pelastusarmeijan evankeliointia ja tunnistettava järjestön symboli niin pelastusarmeijalaisille kuin muillekin.[lähde? ]
Pelastusarmeijan musiikillisena perinteenä on hyödyntää kunkin aikakauden suosittua musiikkilajia saavuttamaan ihmisiä Jeesuksen nimessä. Pelastusarmeijan Joystrings oli menestyvä pop-yhtye 1960-luvulla Englannissa ja muualla, ja pääsi jopa myydyimpien levyjen listoille ja televisioon.[40] Tamburiinit ovat myös Pelastusarmeijan merkittävä musiikillinen piirre. Tamburiineissa olevat nauhat liehuvat Pelastusarmeijan väreissä, ja tamburiiniryhmät ovat keskeisiä monissa järjestön tapahtumissa.[lähde? ]
Paikallisissa osastoissa lauletaan yleensä nykyaikaisia hengellisiä lauluja perinteisten virsien ja soittokunnan säestämien laulujen lisäksi. Nykyään on yleistä, ettei Pelastusarmeijan osastolla ole täysikokoista puhallinorkesteria, vaan pienempi soittajaryhmä.[lähde? ]
Pelastusarmeijan partio toimii kristillisten periaatteiden mukaisesti ja rohkaisee jäseniä kehittymään uskossaan, mutta se on kuitenkin avoin kaikille ja on osa kansainvälistä partioliikettä. Suomessa Pelastusarmeijan partiotoiminta täytti 100 vuotta vuonna 2017.[lähde? ]
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole este saada apua Pelastusarmeijalta, työllistyä järjestössä tai osallistua sen toimintaan vapaaehtoisena.[41] Järjestönä Pelastusarmeija on asettunut vahvasti homofobiaa vastaan, mikä sen mukaan on ihmisten sortoa ja aiheuttaa syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja epätoivoa.[42] Järjestö myöntää, että monien muiden kristittyjen yhteisöjen tavoin myös pelastusarmeijalaisten välillä on eroja seksuaalivähemmistöihin suhtautumisessa. Tilanteisiin puututaan asianomaisella vakavuudella. Suomen Pelastusarmeija ei neutraaliusperiaatteidensa mukaisesti ota kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin vaan keskittyy palvelemaan ihmisiä ilman mitään erottelua.[lähde? ]
Kansainvälistä Pelastusarmeijaa on vuosien varrella syytetty seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä. Pelastusarmeijan Australian eteläinen territorio joutui vuonna 2012 oikaisemaan tiedottajansa majuri Andrew Craiben radiohaastattelussa syntynyttä väärinkäsitystä siitä, että homot pitäisi surmata. Virallisessa tiedotteessa territorio pyysi syvästi anteeksi tätä väärinkäsitystä, joka juonsi Craiben tekemästä raamatunkohdan väärästä tulkinnasta. Järjestön mukaan Raamatun teksti ei puhu fyysisestä kuolemasta, vaan henkisestä, eikä laajemmassa kontekstissa tutkittuna viittaa erityisesti seksuaalivähemmistöihin.[43] Vuonna 2014 julkisuuteen vuoti Yhdysvaltojen keskisen territorion sisäiseen jakeluun tarkoitettu sähköposti, jossa komentaja Paul Seiler ohjeisti upseereitaan seksuaalivähemmistökysymysten suhteen. Dokumentin mukaan itse homoseksuaalisuus ei ole synti, mutta avioliitto on järjestön nykyisen tulkinnan mukaan miehen ja naisen välinen liitto ja ennen avioliittoa on harjoitettava selibaattia.[44][45]
Australian Pelastusarmeijan itäinen territorio tarjosi vuosina 1940–1980 turvapaikan noin 30 000 lapselle. Vuonna 2006 järjestö kertoi, että oli ilmennyt tapahtuneen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä kyseisenä ajanjaksona ja pyysi tapahtunutta anteeksi. Järjestö kuitenkin kiisti väitteen, jonka mukaan hyväksikäyttötapauksia olisi ollut jopa 500.[46] Vuonna 2013 Australian Pelastusarmeijan itäinen territorio pyysi anteeksi ja sanoi syvästi häpeävänsä heidän turvakodeissaan tapahtuneita hyväksikäyttötapauksia ja kertoi kaikkiaan 50 virkailijan syyllistyneen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Järjestö maksoi uhreille korvauksia yhteensä yli 15 miljoonaa Australian dollaria.[47]
Pelastusarmeija on sitten 1980-luvun ottanut globaalisti käyttöön erittäin tiukat käytännöt lastensuojelun suhteen.[48]
Kanadan Calgaryssa vuonna 2010 paikallinen Pelastusarmeija kieltäytyi jakamasta keräyksissä saamiaan Harry Potter- ja Twilight-aiheisia leluja, koska ne olivat paikallisen tulkinnan mukaan vastoin järjestön kristillisiä periaatteita. Asian havainnut vapaaehtoistyöntekijä huomautti myös, että sen sijaan väkivalta-aiheiset lelut, kuten leikkiaseet, paikallinen Pelastusarmeija hyväksyi.[49]
Kanadan ja Bermudan territorion päämaja oikaisi paikallisen tulkinnan tiedottaen, ettei maanlaajuisella järjestöllä ole mitään Harry Potter -leluja ja muita sen kaltaisia lahjoituksia vastaan.[50]