Tässä artikkelissa tutkimme Perniö:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Ymmärtääksemme sen merkityksen analysoimme erilaisia näkökohtia sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä. Kautta historian Perniö on ollut ratkaisevassa roolissa eri alueilla kulttuurista teknologiaan, ja se on vaikuttanut merkittävästi ihmisten vuorovaikutukseen ja toimintaan nykymaailmassa. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkimme tarkasti, miten Perniö on jättänyt jälkensä yhteiskuntaan ja mitä näkökulmia sen ympärille avautuu.
Perniö Bjärnå |
|
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Salo |
|
sijainti |
|
Teijon kansallispuistoa Perniössä. |
|
Sijainti | |
Lääni | Länsi-Suomen lääni |
Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
Seutukunta | Salon seutukunta |
Kuntanumero | 586 |
Hallinnollinen keskus | Perniön kirkonkylä |
Perustettu | – |
Liitetty | 2009 |
– liitoskunnat |
Salo Halikko Kiikala Kisko Kuusjoki Muurla Pertteli Suomusjärvi Särkisalo Perniö |
– syntynyt kunta | Salo |
Pinta-ala |
419,12 km² [1] (1.1.2008) |
– maa | 397,27 km² |
– sisävesi | 10,86 km² |
– meri | 10,99 km² |
Väkiluku |
5 903 [2] (31.12.2008) |
– väestötiheys | 14,86 as./km² (31.12.2008) |
Ikäjakauma | 2007 [3] |
– 0–14-v. | 15,1 % |
– 15–64-v. | 62,3 % |
– yli 64-v. | 22,5 % |
Perniö (ruots. Bjärnå) on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomessa Saaristomeren rannalla ja joka on nykyään osa Saloa. Ennen kuntaliitosta Perniö kuului Länsi-Suomen lääniin, sitä ennen Turun ja Porin lääniin. Kunnassa asui 5 903 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 419,12 km², josta 10,99 km² on merialueita ja 10,86 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 14,86 asukasta/km².
Perniön naapurikunnat olivat Halikko, Kemiö, Kisko, Muurla, Salo, Särkisalo ja Tammisaari. Aikaisempia naapurikuntia olivat Halikkoon vuonna 1967 liitetty Angelniemi, Saloon samoin vuonna 1967 liitetty Uskela ja Tammisaareen vuonna 1993 liitetty Tenhola.
Perniön kunnassa ovat sijainneet muun muassa Kuuston, Kirjakkalan, Mathildedalin, Teijon, Latokartanon, Pohjankylän ja Kosken rautaruukit.
Kunnan slogan oli "Perniön kunta - Luonnollisesti".[4]
Perniöstä tunnetaan useita pronssikautisia asuinpaikkalöytöjä. Merovingiajalta Yliskylästä tunnetaan Suomen kuuluisampana pidetty venepolttohautaus. Arviolta 550-luvulle ajoitetusta haudasta on löydetty mm. kuusi kilvenkupuraa, viisi miekkaa ja viisi keihäänkärkeä, mitkä viittasivat useampaan vainajaan. Vainajien poltetut luut oli aseteltu kilvenkupuroiden sisään.[5]
Kunnan sijainti rannikolla ja Suuren Rantatien eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntymiseen. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600-luvulla. Metalliteollisuus on edelleen Perniössä vahvaa, joskin hiipuvaa. Nykyiset matkailuyritykset, kuten Teijon retkeilyalue ja laskettelukeskus ja Meri-Teijon vapaa-ajan palvelut ovat sijoittuneet vanhoihin ruukkikyliin. Turun ja Helsingin väliset junat eivät enää pysähdy Perniössä. Nykyään Perniön rautatieasema on yksityisasunto ja rautatieaseman tavaramakasiinissa on kirpputori. Ratapiha on purettu ja rautatien reittiä on oiottu.
Perniön kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Salo, Halikko, Kuusjoki, Pertteli, Muurla, Perniö, Särkisalo, Kisko, Kiikala ja Suomusjärvi lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[7] Perniön kirkonkylässä oli ennen vuoden 2009 kuntaliitosta noin 3 000 asukasta eli puolet silloisen kunnan asukasmäärästä.
Perniön alue voidaan jakaa viiteen eri osaan. Perniönjoen laaksoon, Halikonlahden rannikkoon, Teijon ylänköön, itäiseen ylänköalueeseen ja itäosien peltomaisemiin.
Perniön keskusta ja asemanseutu sijaitsevan Perniönjoen laaksossa, joka on kapea jokea myötäilevä maa-alue kahden pienen ylänköalueen välissä. Itäinen ylänköalue erottaa jokilaakson itäosien peltomaisemista, joka on tyypillistä varsinaissuomalaista maastoa pienine peltoja halkovine jokineen ja mäkineen. Itäosa päättyy kohoavaan Kavaniemennummeen. Teijon ylänkö erottaa Perniönjokilaakson Halikonlahden rannikosta, jossa asutus on keskittynyt kallioiden ympäröimiin laaksoihin.
Perniö on vanhaa varsinaissuomalaista asutusseutua ja sen alueella sijaitsee useita Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Näitä ovat Latokartanon historiallinen ympäristö[8], Kosken ruukinalue[9], Kuninkaantie eli Suuri rantatie[10], Mathildedalin ruukkiyhdyskunta[11], Perniön kirkko ja pappilat[12], Perniön rautatieasemanseutu[13], Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema[14], Strömman kanava[15] ja Teijon ruukinalue[16].
Perniön hallitseva vesistö on Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö, jonka latvahaarat ulottuvat pitkälle Muurlaan, Kiskoon ja Suomusjärvelle. Perniönjoki eli Karhujoki eli Muurlanjoki saa alkunsa Muurlan Ylisjärvestä ja virtaa kunnan halki etelään. Kiskonjoki myötäilee Perniön etelärajaa, yhdistyy Perniönjokeen ja laskee Laukanlahteen entisen kunnan eteläosassa. Ainoa isompi vesistön järvi Perniön alueella on Naarjärvi.[17]
Teijon ylänkö on soista ja vetistä seutua. Soiden ja kallioiden keskelle ovat muodostuneet muun muassa Lehmijärvi, Hamarijärvi, Sahajärvi, Puolakkajärvi, Matildanjärvi ja Kirakanjärvi.[18][19]
Perniön eteläosissa on muutamia suoraan mereen vetensä laskevien järvien vesistöalueita. Suurimpina näistä ovat Makarlanjärvi ja Puontpyölinjärvi.[20][21]
Aaljoki, Aimontappo, Aitolahti (Aitolaks), Alaspää, Alimälkilä (Alasmelkkilä), Anjala, Arpalahti (Arpala), Asteljoki (Aslo), Ekkulla (Eikkula), Ervasto (Ervastböle), Ervelä, Foudila (Foula), Haarla, Haaroinen (Haaro), Heikkilä, Hentola, Hirvilahti, Huhti, Hämeenkylä, Isokuusto (Kuusto), Iso-Pakapyöli (Stor-Baggböle), Kakola, Kanturpyöli (Kanturböle), Kaukonpyöli (Kaukonböle), Kestrikki (Gästerby), Ketunpyöli (Ketunböle), Kieronperä, Kirakka (Kirakböle), Kirjakkala, Kivelä, Knaapila, Koivisto (Koisto), Kollarla, Korttila, Korvenkylä, Kovamäki (Kouvola), Krootila (Krogsböle), Kuhmisi (Kuhminen), Kumionpää, Kyynämäki (Kynämäki), Kyynärä, Laiterla (Laitla), Lankkeri, Lanviikki (Långvik), Lapnäs (Lappnäs), Lapparla, Lassinböle, Latokartano (Näsegård), Laukka, Lehtiniitty, Leipyöli (Löfböle), Lemunkartano (Lemogård), Liite (Liiri) (Lidö), Lintilä, Lupaja, Makarla (Makkarböle), Merihuhti, Metsäkylä, Metsänoja, Mussaari, Mutaisi (Mutainen), Mäkisauru, Mälkilä (Melkkilä), Noko (Nokoinen), Nurkkila, Paarskylä, Penttilä, Pettälä, Pohjankartano (Pojogård), Pohjankylä, Preitti (Breitsböle), Provani (Proända), Puontpyöli (Bondböle), Puopyöli (Boböle), Pyhäjoki, Pääris (Päärinen), Saari, Skoila (Skinnfällskog), Sormijärvi, Soukka, Suksenpyöli (Suksenböle), Suomenkylä, Suomenniitty (Finnäng), Sydänsauru, Talonpojanteijo (Bondtykö), Teijo (Tykö), Tilkkala, Torkkila, Trespyöli (Träskböle), Tuohittu (Tuohitto), Vihiniemi (Vihnämäki) (ruots.: Vineme), Viipuri (Frilla-Viborgsgård), Väärlä, Yliskylä (Överby gård), Ylönkylä (Överby), Öyrilä (Äyrilä)
Perniön kautta kulkevat rantarata ja kantatie 52 Salosta Tammisaareen. Rantaradan perusparannuksen yhteydessä Perniön alueella olleet liikennepaikat lakkautettiin; Kosken rautatieasema jäi jopa useita kilometrejä sivuun uudesta ratalinjasta. Nykyisin lähin rautatieliikennepaikka on Salon rautatieasema.
Perniön alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Perniön murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.[23]
Perniön pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla laukmakkar ja perunkakku.[24]
|
|