Pesä (oikeustiede)

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia aihetta Pesä (oikeustiede) perusteellisesti. Sukellamme kaikkiin Pesä (oikeustiede):een liittyviin keskeisiin näkökohtiin sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen sekä sen roolia ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa. Tämän yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla toivomme valottavamme Pesä (oikeustiede):n vähemmän tunnettuja puolia ja tarjoavamme kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa.

Pesä on yhden tai useamman henkilön varoista ja veloista koostuva varallisuuskokonaisuus. Pesään osallisten oikeudet kohdistuvat kokonaisuuteen, eivät yksittäisiin esineisiin tai oikeuksiin. Pesä voi olla kuolinpesä, konkurssipesä, purettavan osakeyhtiön selvityspesä tai ennen vuoden 1930 avioliittolakiuudistusta solmitun avioliiton yhdyspesä.[1][2] Vanhoissa, ennen vuotta 1930 solmituissa avioliitoissa puolisoiden omaisuus oli pääsääntöisesti yhteistä, mutta puolisoiden oli tietyin edellytyksin mahdollista saada pesäero, jolla kumpikin puoliso sai omaisuutensa ja velkansa omaan vallintaansa.[3]

Pesänjakaja on tuomioistuimen määräämä henkilö, joka toimittaa osituksen tai perinnönjaon. Pesänselvittäjä on tuomioistuimen määräämä toimitusmies, joka hallinnoi kuolinpesää ja tekee sen selvittämisen eli pesänselvityksen. Väliaikainen pesänhoitaja on konkurssipesän lakimääräinen edustaja konkurssiin asettamisen ja velkojainkuulustelun välisenä aikana. Aiemmin pesänkavallukseksi luokitellut teot täyttävät rikoslain uudistusten jälkeen varkauden tai kavalluksen tunnusmerkistön.

Lähteet

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. Avioliittolain 234/1929 voimaantulosta säädettiin lailla 235/1929. Avioliittolaki tuli voimaan vuoden 1930 alussa.