Tässä artikkelissa tutkimme Pianosonaatti (Sibelius):n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion. Pianosonaatti (Sibelius) on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan alkuperästään sen nykypäivän merkitykseen. Vuosikymmenten ajan Pianosonaatti (Sibelius) on ollut tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena, ja se on ollut inspiraation lähde taiteilijoille, tutkijoille, kirjailijoille ja ihmisille kaikilta alueilta. Tämän artikkelin kautta löydämme Pianosonaatti (Sibelius):n tärkeimmät näkökohdat, sen vaikutuksen yhteiskuntaan ja sen merkityksen nykyään. Valmistaudu astumaan Pianosonaatti (Sibelius):n jännittävään maailmaan!
Pianosonaatti F-duurissa (op. 12) on Jean Sibeliuksen kesällä 1893[1] säveltämä kolmiosainen sonaatti pianolle.[2] Teoksen kantaesitti Oskar Merikanto Helsingissä 17. huhtikuuta 1895. Teoksen ensimmäistä ja kolmatta osaa Merikanto luonnehti "reippaiksi ja keväisiksi", keskimmäistä kirkkomusiikin kaltaiseksi.[1] Toisen osan pääteema pohjautuu Sibeliukselta kesken jääneeseen mieskuorosävellykseen Heitä, koski, kuohuminen.[2]
Sonaattia on toistuvasti kritisoitu pianolle sovitetun orkesterisävellyksen muistuttamisesta. Ilmari Hannikainen kuitenkin arvioi teoksen olevan "loistava" ja edustavan "mitä aidointa sibeliusmaista pianotyyliä".[2] Sibeliuksen pianosonaatin levytyksiin kuuluu Erik T. Tawaststjernan tammikuussa 1987 tekemä BIS-levymerkillä julkaistu äänitys.[3]