Tässä artikkelissa tutkimme Piero Gros:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. _Var1 on herättänyt laajaa keskustelua eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Sen vaikutus on levinnyt maailmanlaajuisesti synnyttäen ristiriitaisia mielipiteitä ja herättänyt intohimoja yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämän analyysin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Piero Gros:stä niin merkityksellisen nykyisessä todellisuudessamme, sekä sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa. Tutustumme sen alkuperään, kehitykseen ja rooliin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Asiantuntijoiden haastattelujen, tilastotietojen ja konkreettisten esimerkkien avulla tämä artikkeli pyrkii valaisemaan Piero Gros:n vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
![]() Piero Gros | |||
Maa: ![]() | |||
Miesten alppihiihto | |||
![]() | |||
![]() |
Innsbruck 1976 | pujottelu | |
MM-kilpailut | |||
![]() |
Garmisch- Partenkirchen 1978 |
pujottelu | |
![]() |
St. Moritz 1974 | suurpujottelu |
Piero Gros (s. 30. lokakuuta 1954 Sauze d’Oulx, Italia) on italialainen uransa lopettanut alppihiihtäjä. Hän voitti pujottelun olympiakultaa vuoden 1976 talviolympialaisissa Innsbruckissa oltuaan toisessa laskussa yli sekunnin muita nopeampi.[1][2]
Gros kilpaili ensimmäisen kerran alppihiihdon maailmancupissa joulukuussa 1972 ollessaan 18-vuotias[1]. Hän voitti tuolla kaudella kaksi osakilpailua. Seuraavana talvena eli kaudella 1973–1974 hän voitti kokonaiskilpailun, ja Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 1974 hän saavutti pronssia suurpujottelussa[1]. Neljä vuotta myöhemmin Garmisch-Partenkirchenin MM-kilpailuissa 1978 hän saavutti pujottelussa hopeaa johdettuaan kisaa ensimmäisen laskun jälkeen[1]. Schladmingin MM-kilpailuissa 1982 hän sijoittui pujottelussa vielä kuudenneksi[1].
Gros voitti uransa aikana maailmancupissa yhteensä 12 osakilpailua, joista 7 suurpujottelussa ja 5 pujottelussa.[3] Hän lopetti uransa vuonna 1982. Vuosina 1985–1990 hän toimi Sauze d'Oulx'in alkuperäiskommuunin johtajana ja urheilukommentaattorina muun muassa RAI:lle.
1948: Edi Reinalter | 1952: Othmar Schneider | 1956: Toni Sailer | 1960: Ernst Hinterseer | 1964: Josef Stiegler | 1968: Jean-Claude Killy | 1972: Francisco Fernández Ochoa | 1976: Piero Gros | 1980: Ingemar Stenmark | 1984: Phil Mahre | 1988: Alberto Tomba | 1992: Finn Christian Jagge | 1994: Thomas Stangassinger | 1998: Hans Petter Buraas | 2002: Jean-Pierre Vidal | 2006: Benjamin Raich | 2010: Giuliano Razzoli | 2014: Mario Matt | 2018: André Myhrer | 2022: Clément Noël |