Pietari Makkonen
Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä Pietari Makkonen:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Pietari Makkonen on ollut ajankohtainen aihe vuosia ja sen vaikutus on tullut paljon selvemmäksi viime aikoina. Perustamisestaan lähtien Pietari Makkonen on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ja vaikuttanut sekä henkilökohtaisella että kollektiivisella tasolla. Tässä yhteydessä analysoidaan perusteellisesti Pietari Makkonen:n vaikutuksia eri alueilla sekä sen merkitystä nykyään. Lisäksi se pyrkii tarjoamaan laajan ja kriittisen näkökulman Pietari Makkonen:n rooliin yhteiskunnassamme ja korostaa sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, talouteen ja teknologiseen kehitykseen.
Pietari Makkonen (1. tammikuuta 1785 Hanhijärvi, Kerimäki – 20. huhtikuuta 1851 Kerimäki) oli suomalainen kansanrunoilija.
Pietari Makkosen isä Antti Makkonen kuoli pojan ollessa vielä nuori, ja perhe joutui elämään köyhyydessä. Makkosen taloudellinen asema parani kuitenkin vähitellen, ja hän oppi myös lukemaan ja kirjoittamaan. Varsinaisen runoilun Makkonen aloitti vasta viisikymmenvuotiaana tehdessään pilkkarunon samassa pitäjässä asuneesta mylläristä ja runoniekasta Hanno Kokista, joka oli luvannut jauhaa Hanhijärven kyläläisten viljat ilmaiseksi rakentamassaan myllyssä, mutta rikkonut sitten lupauksensa.
Makkonen toimi myös kuudennusmiehenä. Kun Kerimäen kirkkoa rakennettiin, hän oli kirkon rakennuskassan hoitajana, ja kirkon valmistuttua teki kaksi runoa aiheesta, toisen itse kirkosta, toisen kirkon vihkiäisistä. Vuonna 1845 Makkonen vieraili Helsingissä kansanrunouden tutkijain luona yhdessä kahden muun kansanrunoilijan Olli Kymäläisen (1790-1855) ja Antti Puhakan (1816-1893) kanssa. Makkonen teki tästä matkasta pari runoakin.
Makkosen runoja julkaistiin hänen eläessään Mehiläisessä 1839 (Kahviruno) ja 1840 (Sururuno Suomen kielen tilasta), kalenterissa Necken 1845 (Ilolaulu Suomen kielen kasvannasta) sekä Suomettaressa 1850 (Kerimäen kirkosta). Elias Lönnrot kävi runonkeruumatkallaan Makkosen luona ja tallensi muistiin hänen runojaan neljän päivän ajan.
Pietari Makkosen runoja
- Alkulause
- Muistolaulu Porvoosta
- Kiitoslaulu Helsingin herroille
- Ilolaulu Suomen kielen kasvannosta
- Markkinoista
- Lapsentappajista
- Kostomiesten reissupassi
- Rakkauden laulu
- Ei ou yksin elänyttä
- Suomen pääkaupungista
- Viinan töistä
- Tehtävästä Saimaan kaivannosta
- Kaipaus Mehiläisen kuolemasta
- Ukkosesta
- Hanno suutarista (pilkkaruno Kokista)
- Vanhasta ajasta
- Laulu Suomen kielestä
- Kerimäen pitäjän uudesta kirkosta
- Kerimäen uuden kirkon vihkimisestä
Lähteet
Aiheesta muualla
- T. Valavirta : Muutamia 1800-luvun kansanrunoilijoita, Helsingin Sanomat, 09.01.1938, nro 7, s. 29, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot