Piintilä

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Piintilä:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmiskunnan huomion vuosikymmeniä. Alkuperäistään nykyisiin vaikutuksiinsa Piintilä on ollut keskeinen rooli elämässämme, sillä se on vaikuttanut tapaamme ajatella, käyttäytyä ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tarkastelemme Piintilä:n eri näkökohtia sen historiallisesta merkityksestä sen nykypäivän merkitykseen ja tarjoamme syvällisen ja kattavan katsauksen tähän kiehtovaan aiheeseen. Liity kanssamme tälle löytömatkalle, kun tutkimme Piintilä:n mysteereitä ja ihmeitä.

Piintilä on halikkolainen kylä, joka on muodostunut suuresta Piintilän maatilasta lähellä Hajalaa Saarimäen ja Kankareen välissä. Valtaosa kylästä on metsäisiä kalliomäkiä, mutta sen eteläosassa on kumpuilevaa peltomaisemaa, jota halkovat Purilanjoki ja Kuninkaantie. Iso osa kylän asutuksesta on siirtoväen rintamamiestaloja.[1]

Piintilän alueelta on tehty kivikautisia löytöjä ja kylässä on rautakauden aikainen linnavuori. Itse kylä on kuitenkin perustettu vasta 1300-luvun jälkeen, sillä se on kuulunut ruotsalaisen vero-oikeuden piiriin. Piintilä on todennäköisesti erotettu Kydöstä.[1]

Kylän muodosti alusta alkaen pelkkä Piintilän tila, jota kansa kutsui kartanoksi sen koon vuoksi. Tilan varakkuudesta kertoo se, että se oli Ruotsin armeijan ratsurykmentin ratsutilana 1700-luvulla. Ensimmäinen tila lohkottiin Piintilästä vasta vuonna 1948.[1] Yksi Piintilän tilan tilan omistajista ja sen mukaan sukunimensäkin muuttanut oli ratsutilallinen, moninkertainen valtiopäivämies Kaarlo Vilho Piintilä, entinen Hollmén.[2]

Lähteet

  1. a b c Halikon kulttuuriympäristö ja arvot, s. 155. (Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti) Turun maakuntamuseo, 2005.
  2. Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 82–83. Helsinki: Otava, 1926.