Pikakivääri

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Pikakivääri:n kiehtovaan maailmaan. Perustamisestaan ​​lähtien Pikakivääri on herättänyt kiinnostuksen miljoonissa ihmisissä ympäri maailmaa. Kautta historian Pikakivääri on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun kohteena, ja siitä on tullut erittäin tärkeä aihe eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Pikakivääri:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Selvitämme sen tärkeyden, sen mahdolliset sovellukset ja sen vaikutukset tulevaisuuteen. Valmistaudu uppoutumaan tähän jännittävään aiheeseen ja tutustumaan kaikkeen, mitä Pikakivääri tarjoaa.

Lahti-Saloranta M/26 käytössä helmikuussa 1940.

Pikakivääri on kevyen konekiväärin kaltainen konetuliase, jossa patruunoiden syöttö tapahtuu lippaasta, eikä konekivääreille tyypillisesti patruunavyöstä.

Kevyt konekivääri on käytännössä syrjäyttänyt pikakiväärin jalkaväkiryhmien tulitukiaseena; tästä huolimatta joidenkin valtioiden, kuten Venäjän ja Ison-Britannian, armeijoissa pikakiväärejä käytetään edelleenkin. Joistain rynnäkkökiväärimalleista on myös valmistettu pidemmällä ja raskaammalla piipulla, haaratuella ja suurempikapasiteettisella lippaalla varustettua pikakivääri-muunnosta.

Tunnettuja pikakivääreitä ovat suomalainen Lahti-Saloranta M/26, japanilainen Taisho 96, yhdysvaltalainen BAR M1918 (Browning Automatic Rifle), neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, joka Suomessa nimettiin sota-ajan erään suosikki-iskelmän mukaan ”Emmaksi”, koska aseen päällä vaakatasossa oleva rumpulipas muistutti hiukan gramofonilevyä sen kansiosan pyöriessä lippaan tyhjentyessä, ja brittiläinen, tšekkoslovakialaiseen ZB-26:een perustuva, ZGB 1933 Bren (BRno-ENfield).

Kuvagalleria

  • Degtjarjov DP-27 ”Emma”.
    Degtjarjov DP-27 ”Emma”.
  • Puolalainen Browning wz.1928.
    Puolalainen Browning wz.1928.
  • Japanilainen Taisho 96.
    Japanilainen Taisho 96.
  • Bren (1941).
    Bren (1941).

Kirjallisuutta

‎Aiheesta muualla