Pirkko K. Koskinen

Tämän päivän artikkelissa aiomme puhua Pirkko K. Koskinen:stä, aiheesta, joka on ollut mielenkiinnon ja keskustelun aiheena läpi historian. Alkuperäistään nykypäivään Pirkko K. Koskinen on ollut ratkaisevassa roolissa eri aloilla kulttuurista ja yhteiskunnasta tieteeseen ja teknologiaan. Vuosien varrella Pirkko K. Koskinen on kehittynyt, ja se on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat laajentaneet tietoamme ja ymmärrystämme tästä aiheesta. Tässä artikkelissa perehdymme Pirkko K. Koskinen:n tärkeimpiin näkökohtiin ja tutkimme sen merkitystä ja vaikutusta nykymaailmassa.

Pirkko K. Koskinen vuonna 1987.

Pirkko Kaarina Koskinen (18. joulukuuta 1932 Helsinki – 9. huhtikuuta 2012 Helsinki[1][2]) oli työoikeuden professori ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies.[3]

Koskinen valmistui lainopin kandidaatiksi 1956, oikeustieteen lisensiaatiksi 1965 ja oikeustieteen tohtoriksi 1973. Varatuomarin arvon hän sai 1958 auskultoituaan Kajaanin tuomiokunnassa. Hän suoritti myös MCL-tutkinnon Illinois'n yliopistossa vuonna 1963.

Koskinen toimi Kokoomuksen naisten liiton pääsihteerinä 1960–1964, Helsingin yliopiston työoikeuden apulaisprofessorina 1977–1982 ja Lapin yliopiston työoikeuden professorina 1982–1991. Koskinen valittiin eduskunnan apulaisoikeusasiamieheksi kaudelle 1988–1995. Eläkkeelle jäätyään hän toimi ETYJin tehtävissä Kosovossa 1999–2000.

Koskinen toimi luottamustehtävissä muun muassa Karjalaisen osakunnan kuraattorina.

Koskinen toimi kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna Helsingissä kolme kautta 1973–1984. Hän oli jäsenenä teollisuuslaitosten lautakunnassa 1977–1980 ja kaupunginhallituksessa 1979–1980. Hän eteni virkauralla työoikeuden professoriksi ja eduskunnan apulaisoikeusasiamieheksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle. Yliopistourallaan Koskinen tuli tunnetuksi työntekijöiden osallistumisjärjestelmien ja tasa-arvoasioiden tutkijana sekä arvotettuna asiantuntijana.

Pikko K. Koskinen laati Veikkaus Oy:lle selvityksen, jonka perustella yhtiön silloinen toimitusjohtaja Matti Ahde erotettiin yhtiön palveluksesta vuonna 2001.[4]

Julkaisuja

  • Nuoret ja laki: alle 20-vuotiaan oikeudellinen asema. WSOY, 1970.
  • Osallisena oikeudenkäynnissä: todistajana – kantajana – vastaajana. WSOY, 1970.
  • Käytännön lakitietoa naiselle. Tammi, 1985.
  • Kaarina Aho ja Pirkko K. Koskinen: Kodin lakikirja: käytännön oikeustietoa 1–2. Valitut Palat, 1995.
  • Oikeusasiamies. Lakimiesliiton Kustannus, 1997.
  • Niklas Bruun ja Pirkko K. Koskinen: Tasa-arvolaki. Lakimiesliiton Kustannus, 1997.
  • Kosovon paikka: Balkanilla, historiassa ja tulevaisuudessa. WSOY, 2000.
  • Niklas Bruun, Pirkko K. Koskinen ja Anders von Koskull: Työoikeuden perusteet – Allmän arbetsrätt. Talentum. 2004.
  • Pirkko K. Koskinen, Timo Ernamo ja Sanna-Mari Hovi: Illallisella Pirkko K. Koskinen. WSOY, 2012.

Lähteet

  1. ↑ Lahdenmäki, Ari: Tasa-arvon pioneeri ja feministi rakasti kulttuuria ja vitsaili itsellään. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 19.4.2012, s. C 8. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.2.2017.
  2. ↑ Apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen on kuollut. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.4.2012.
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 382. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  4. ↑ Pirkko K. Koskinen: Ahde syyllistyi käpälöintiin MTV3 Oy. Viitattu 21.4.2012.