Plakki

Nykyään Plakki on aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi yhteiskunnassamme. Olemme vuosien varrella nähneet, kuinka Plakki on vaikuttanut elämäämme eri tavoin, aina kommunikaatiotavasta tapaamme suorittaa päivittäisiä toimintojamme. Ei ole epäilystäkään siitä, että Plakki on saavuttanut suuren vaikutuksen sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti, ja siksi yhä useammat ihmiset etsivät tietoa ja tietoa tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Plakki:tä ja analysoimme sen vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin.

Plakki tai täsmällisemmältä nimeltään hammasplakki[1][2] on hampaissa olevaa biofilmiä, limapeitettä, joka sisältää bakteereja sekä niiden aineenvaihduntatuotteita.[3]

Hammasplakin syntymistä edeltää syljen musiini-proteiineista hampaan pinnalle muodostuva kalvomainen kerros. Tähän kerrokseen eräät suun bakteereista (streptokokki- ja actinomyces-bakteerit) osaavat kiinnittyä. Suun muut bakteerit pystyvät puolestaan kiinnittymään näin pohjustettuun tahmeampaan pintaan. Bakteerien määrä kasvaa nopeasti. Plakiksi kutsutaan hampaan pinnalle kehittynyttä järjestäytynyttä bakteeriyhdyskuntaa eli biofilmiä. Tämän bakteerit erittävät ympärilleen suoja-ainetta, joka edistää plakin säilymistä elimistön puolustusta vastaan. Plakin koostumus vaihtelee hampaiston eri osissa ja hampaistossa esiintyvissä taudeissa.[1][4]

Joidenkin arvioiden mukaan milligrammassa plakkia on sata miljoonaa bakteerisolua. Hampaan pinta ei puhdistu itsestään ihon tai limakalvon pintasolukon vaihtumisen tavoin, koska hampaisto ei uusiudu. Siksi hampaiden pinnalle kiinnittynyt plakki tulee poistaa mekaanisesti: hampaita harjaamalla ja hammasvälejä hammasväliharjalla, hammastikuilla tai hammaslangalla puhdistaen. Hampaiden puhdistuksen kattavuuden voi testata halutessaan käyttämällä apteekista saatavia plakin värjäykseen soveltuvia väritabletteja. Näiden avulla voi paikallistaa normaalin hampaidenpesun yhteydessä huonosti puhdistettuja kohtia ja tehostaa suuhygieniaa.[1] Uudemmissa ohjeissa suuta ei suositella purskuteltavan vedellä puhdistuksen lopuksi; ylimääräinen fluoritahna vain syljetään pois suusta. Näin menetellen erityisesti hampaiden välipinnat saavat enemmän fluoria, suuhygienia paranee ja reikiintyminen vähenee.[5] Vanhempien tulisi puhdistaa alle 6-vuotiaiden lasten hampaat. Hampaiden harjaus ja fluorihammastahnan käyttö on hyvä aloittaa heti ensimmäisten maitohampaiden puhjettua. Vanhempien on syytä valvoa, ettei lapsi nielisi hammastahnaa. Pienille lapsille on olemassa omia, lievemmin fluorattuja ja maultaan miellyttävämpiä hammastahnoja; osassa näistä ei ole hankaavia ainesosia maitohampaiden pinnan kulumisen estämiseksi.[6] Mikäli alle kouluikäiselle käytetään tavallista hammastahnaa, tulisi tahnan määrän olla huomattavasti aikuisten käyttämää tahnamäärää vähäisempi.[7] Kouluikäinen lapsi voi käyttää jo tavallista hammastahnaa, mutta tahnamäärä saisi olla vähäinen eli noin herneenkokoinen annos hampaanpesua kohti.[8]

Pitkään paikallaan ollut plakki kovettuu syljen kalsiumyhdisteiden vaikutuksesta hammaskiveksi. Hammaskivi[9] on kivettynyttä plakkia, joka ei enää irtoa harjaamalla tai hammasvälejä puhdistamalla. Siksi se täytyy poistaa hammaslääkärin tai suuhygienistin luona. Hammaskiveä voi olla ikenen alla ja ikenen päällä. Hammaskiveä poistetaan hammaslääkärin tai suuhygienistin luona ultraäänilaitteella tai hammaskivi-instrumenteilla.[10]

Hampaan pinnalle kertynyt runsas plakki ja hammaskivi aiheuttavat jokaiselle ienrajassa esiintyvän ientulehduksen. Tässä tulehduksen synnyttämässä ienverenvuodossa on kyse elimistön normaalista puolustusreaktiosta bakteerien aiheuttamaa ärsytystä vastaan.[11] Lisäksi plakki ja hammaskivi edesauttaa hampaiden reikiintymistä eli kariesta. Pitkään hoitamaton hampaisto voi johtaa myös hampaan kiinnityskudossairauteen eli parodontiittiin. Plakin poistaminen on tärkein ehkäisevin toimenpide gingiviittiä, parodontiittia ja kariesta vastaan.[1][10][12]

  • Plakkia ja sen puutteellisen poiston seurauksena syntynyttä hammaskiveä hampaiden tyvessä.
    Plakkia ja sen puutteellisen poiston seurauksena syntynyttä hammaskiveä hampaiden tyvessä.
  • Plakin baktereja mikroskooppikuvassa. Kuvan numeroidut viivat ovat 10 µm etäisyydellä toisistaan.
    Plakin baktereja mikroskooppikuvassa. Kuvan numeroidut viivat ovat 10 µm etäisyydellä toisistaan.
  • Hammaskiveä.
    Hammaskiveä.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Eija Könönen: Hammasplakki Lääkärikirja Duodecim. 11.5.2012. terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2021. Viitattu 19.6.2014.
  2. ↑ plakki terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.6.2014.
  3. ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 178. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  4. ↑ Biofilmin määritelmä (Lisätietoa Käypä hoito -suositukseen.) Käypä hoito -suositus. 10.2.2009. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, kaypahoito.fi. Viitattu 22.6.2014.
  5. ↑ Helena Heikka: Hampaiden puhdistaminen. Lääkärikirja Duodecim. 15.9.2009. terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 19.6.2014. Viitattu 20.6.2014.
  6. ↑ Kaarina Sirviö: Alle kouluikäisen suuhygienia Lääkärikirja Duodecim. 15.9.2009. terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.6.2014.
  7. ↑ Kaarina Sirviö: Fluori 15.9.2009. Terveyskirjasto, terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 11.4.2014.
  8. ↑ Helinä Keskinen: Koululaisen suuhygienia 15.9.2009. Terveyskirjasto, terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 22.6.2014.
  9. ↑ hammaskivi terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.6.2014.
  10. ↑ a b Eija Könönen: Hammaskivi Lääkärikirja Duodecim. 11.5.2012. terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.6.2014.
  11. ↑ Eija Könönen: Ientulehdus Lääkärikirja Duodecim. 11.5.2012. terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.6.2014.
  12. ↑ Karies (hallinta) (Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia Suomessa. Ne laaditaan julkisella rahoituksella.) Käypä hoito -suositus. 10.2.2009 (päivitys tekeillä 6/2014). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, kaypahoito.fi. Viitattu 22.6.2014.