Tässä artikkelissa tutkimme Platonov (näytelmä):n kiehtovaa maailmaa kattaen kaiken sen historiallisesta alkuperästä sen merkitykseen nykyään. _Var1 edustaa aihetta, joka on kiinnittänyt lukuisten alan tutkijoiden ja asiantuntijoiden huomion herättäen kasvavaa kiinnostusta eri tiedon osa-alueita kohtaan. Seuraavilla riveillä tarkastelemme Platonov (näytelmä):n monia puolia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen vaikutusta eri yhteyksissä. Syvennymme sen syvään merkitykseen ja keskustelemme sen vaikutuksista ja vaikutuksista nykyiseen panoraamaan. Tämän yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla pyrimme valaisemaan Platonov (näytelmä):tä ja syventämään sen olemusta tarjoamalla lukijalle rikastuttavan ja valaisevan näkökulman tähän jännittävään aiheeseen.
Platonov (ven. Безотцовщина, Bezottsovštšina) on Anton Tšehovin esikoisnäytelmä, joka kuitenkin julkaistiin vasta vuonna 1923 postuumisti. Se on venäläisversio Don Juan -teemasta.
Tšehov kirjoitti Platonovin vuonna 1878, mutta sitä ei esitetty ja se painui unohduksiin. Se löytyi sattumalta Moskovasta 1920 ja julkaistiin kolme vuotta myöhemmin. Näytelmä tunnetaan myös nimillä Isättömyys ja Näytelmä ilman nimeä, sillä alkuperäisen nimen sisältänyt käsikirjoituksen kansilehti ei ole säilynyt.[1]
Näytelmän päähenkilö on Mihail Platonov, illuusionsa menettänyt koulumestari, joka viettelee tahattomasti kaikki kohtaamansa naiset. Tapahtumat sijoittuvat hehkeän lesken omistamalle maatilalle, jonne laaja joukko ihmisiä kokoontuu. Ympäristössä, henkilöissä ja tematiikassa on jo viitteitä Tšehovin myöhempiin suuriin näytelmiin, vaikkakin Platonov on näitä komediallisempi ja runsastyylisempi.[1]
Nikita Mihalkov ohjasi näytelmän pohjalta elokuvan Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle 1977. Suomessa näytelmä on saanut ensiesityksensä Kansallisteatterissa 2009 .