Pohjan tähteet

Nykymaailmassa Pohjan tähteet:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien Pohjan tähteet on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskustelua, jossa esitetään useita näkökulmia ja analysoidaan tähän aiheeseen liittyviä eri näkökohtia. Ajan myötä Pohjan tähteet on kehittynyt sopeutuen nykymaailman muutoksiin ja haasteisiin, ja sen vaikutus on ulottunut eri aloille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme Pohjan tähteet:n tärkeimpiä näkökohtia, tarkastelemme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen roolia nykymaailmassa.

Pohjan tähteet
Bottenskrap
Vuoden toinen elokuva
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Vesa-Matti Loiri
Spede Pasanen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Esko Linnavalli
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Taina Kanth
Erikoistehosteet Osmo Savolainen
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Simo Salminen
Arja Saijonmaa
Ville-Veikko Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto
Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta
Kesto 87 min (1 h 27 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 390 000 mk
Tuotto 310 000 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pohjan tähteet (tunnetaan myös nimellä Pohjantähteet) on vuonna 1969 ensi-iltansa saanut suomalainen komediaelokuva, jonka on ohjannut Ere Kokkonen. Elokuva on seitsemäs Spede-elokuva, ensimmäinen Spede-värielokuva ja ensimmäinen elokuva, jossa Spede Pasanen ei ole pääosan esittäjien joukossa. Elokuvan pääosissa ovat Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Arja Saijonmaa ja Ville-Veikko Salminen.[1]

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ohjaaja Paavali Pohja (Vesa-Matti Loiri) on tekemässä elokuvaa vastanaineesta avioparista. Auton romuttuessa hiekkakuopalla Pohjan huolimattomuuden seurauksena aviopari joutuu lähtemään häämatkalle skootterilla. Elokuvan näyttelijät Igor Lötjönen (Ville-Veikko Salminen) ja Merju Köykkä (Arja Saijonmaa) inhoavat toisiaan yli kaiken, kun heidän pitäisi esittää erittäin rakastunutta nuorta paria. Pohja on rakastunut Merjuun ja suhtautuu Lötjöseen erittäin ylimielisesti ja nälvivän komentelevasti. Lötjönen kuitenkin pitää puolensa vetoamalla suureen ammattiylpeyteensä ja liittonsa määräyksiin.

Elokuvan kuvauksissa sattuu ja tapahtuu: Lötjönen ei saa skootteria pysähtymään, ohjaaja Pohja erehtyy ohjaamaan liikkeelle lähtevän kuorma-auton lavalta, elokuvan kuvaaja Törrönen (Simo Salminen) saa hikan kesken kuvausten, kamerasta loppuu virta ja ohjaaja Pohja saa aikaan pahoja oikosulkuja yrittäessään ottaa sähköä muuntajasta, asuntovaunu unohtuu edelliselle kuvauspaikalle ja sitä haettaessa unohtuvat kamera äskeiselle kuvauspaikalle ja kuvaaja Törrönen tien varteen.

Helsingissä, Kauppatorilla ohjaaja Pohja hukkaa kuvausryhmän ja näyttelijät. Heidät löydettyään hän onnistuu toteuttamaan erittäin pitkällä kamera-ajolla kohtauksen, jossa Merju ja Igor joutuvat erittäin vilkkaan slummikadun väkivallan ja prosituution todistajiksi. Igor ja Merju pitävät kohtausta melko yliammuttuna, minkä vastapainoksi ohjaaja Pohja aikoo näyttää "kotomaamme koko kasvot kaikessa kauneudessaan" idyllisen luonnon, saastekuvien ja liikenneonnettomuudessa kuolleiden uhrien avulla.

Elokuvatuottaja Sinisanta (Spede Pasanen) saapuu kuvauspaikalle vaalean kaunottaren, neiti Hiivan (Pirjo Pasanen) kanssa ja haluaa muuttaa elokuvan ratsastuskohtauksen aivan erilaiseksi kuin Pohja ja Törrönen olivat suunnitelleet. Sinisanta on itse pääosassa "Buffalo Billinä" ja ratsastajat intiaaneina. Ohjaaja Pohja katsoo olevansa erotettu ja ryhtyy kuvittelemaan uutta uraa tanssijana tai pitkänmatkanjuoksijana. Hetken kuluttua ohjaaja Pohja löytää elokuvatuottaja Sinisannan kuusen juurelta nolona ja hevosensa kadottaneena. Sinisanta peruu ohjaajan potkut ja Pohja jatkaa onnellisena työtään. Seuraavassa kohtauksessa kuvataan avioparin käyntiä Kajaanissa naisen humalaisen isänsä (Tauno Söder) ja reippaan äitinsä (Hillevi Lagerstam) luona. Ohjaaja Pohja menettää jälleen tilanteen hallinnan Merjun äidin osan esittäjän, näyttelijä Räntäsalon, määräillessa kameran paikkaa.

Kun elokuvan avioparin suhde alkaa rakoilemaan, Igor ja Merju alkavat pitää toisistaan. Ohjaaja Pohja seuraa mustasukkaisena näyttelijöidensä kuhertelua. Olavinlinnassa Pohja kosii Merjua ja suunnittelee heidän seuraavaksi yhteiseksi elokuvakseen "miekkatarinaa" Hamletista ja "kuvan kauniista" Ofeliasta. Merju väistää kosinnan ja alkaa seurustelemaan entistä tiiviimmin Igorin kanssa. Eräänä iltana Paavali, Merju ja Igor viettävät iltaa samassa ravintolassa: Pohja vastaa Igorin ja Merjun yhdessäoloon kutsumalla kolme naiskaunotarta viereiseen pöytään. Seuraavana aamuna Paavali on humalassa, herättää Merjun teltassa nukkuvan Igorin ja iskee häntä veitsellä rintaan, joka kuitenkin oli vain kuminen rekvisiittaveitsi.

Ohjaaja Pohja ohjaa alastomia naisia saunan lauteilla ”rohkeaan kohtaukseen”, jota hän sanoo Sinisannan vaatimukseksi. Merju ei suostui ottamaan ryijyään pois. Hän ei myöskään suostu uimaan alasti kohtauksessa, jossa hänen olisi tarkoitus uida alasti, kuvausryhmän laittaessa siteet silmille. Kuvaukset jatkuvat Lapissa, missä kuvausryhmä eksyy Pohjan johdolla ja joutuu keskelle sotaharjoitusta. Paavali, Igor, Törrönen ja Merju nukkuvat samassa kämpässä ja siellä Paavali, Igor ja Törrönen vahtivat toisiaan, kunnes ohjaaja Pohja ja kuvaaja Törrönen löytävät itsensä sängystä, josta Merju on poistunut ulos pissalle.

Loppukohtauksen kuvauksissa ohjaaja Pohja juuttuu hiihtohissiin ja määrää kohtauksen kuvattavaksi tunturin laella, minne muu kuvausryhmä raahaa kaluston. Kun elokuvan avioparin välienselvittely ja välirikko on kuvattu, Pohja kosii jälleen Merjua. Samaan aikaan kuitenkin paljastuu, että Merju ja Igor ovat menneet kihloihin. Kaiken kukkuraksi tuottaja Sinisanta saapuu kuvauspaikalle ja ilmoittaa rahojen olevan loppu. Pohja pakenee läheiselle suolle, mutta saa idean seuraavaan ”puutarhurielokuvaan”, joka perustuu hänen entiseen ammattiinsa.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

 Vesa-Matti Loiri … ohjaaja Paavali Pohja, ”Hamlet”  
 Simo Salminen … kuvaaja Törrönen  
 Arja Saijonmaa … näyttelijätär Merju Köykkä, ”Ofelia”  
 Ville-Veikko Salminen … näyttelijä Igor Lötjönen, ”kilpakosija”  
 Pirjo Pasanen … neiti Hiiva  
 Spede Pasanen … elokuvatuottaja Sinisanta, Cavalier Productionsin omistaja  
 Ere Kokkonen … lavastaja Pöyhönen  
 Hillevi Lagerstam … näyttelijä Räntäsalo, Merjun äidin osan esittäjä  
 Tauno Söder … näyttelijä, Merjun isän osan esittäjä  
 Paul Jyrälä … äänittäjä (oma itsensä)  
 Anssi Blomstedt … kuvausryhmän jäsen (oma itsensä)  
 Taina Kanth … yksi alkutekstien tekstaajista  
 Erkki Peltomaa … kuvausryhmän jäsen (oma itsensä)  
 Osmo Savolainen … palava mies  
 Jorma Aarroskari … kuvausryhmän jäsen (oma itsensä)  
 Raimo Virtanen … kuvausryhmän jäsen (oma itsensä)  
 Eila Lappalainen … klaffityttö / kuvaussihteeri (oma itsensä)  
 Seppo Jokela … sähkölaitoksen mies  
 Henry Grün … tuottajan veli, ”toinen mies”  
 Veikko Sinisalo … Suohullu Pähkä (elokuvasta Pähkähullu Suomi)  
  • Elokuvan alkuteksteissä Raimo Virtasen nimi on kirjoitettu muodossa ”Rate Virtanen”.

Muut tekijät

Kuvauspaikat

  • Lahti (sähkömuuntaja / ulkokuvat, sotilaat marssilla / ulkokuvat)
  • Lohja Oy:n kalkkikivitehdas, Lohja (tehtaan piiput / ulkokuvat)
  • Korkin ratsastustila Perä-Hyrylässä (ratsastustallit / ulkokuvat)
  • Napapiiri, Rovaniemi (karhun ruokinta / ulkokuvat)
  • Punkaharju (telttapalo / ulkokuvat, tikaritappelu / ulkokuvat, hämähäkki / ulkokuvat)
  • hotelli Olostunturi ympäristöineen (Pohjan ja Lötjösen sanaharkka / ulkokuvat, Pohjan kosinta / ulkokuvat, kuvausryhmä saapuu lumirajalle / ulkokuvat, ”Lapin rauha” / ulkokuvat, hiihtohissi / ulkokuvat, suo / ulkokuvat) ja Spede Pasasen Lapinmökki Olos- ja Pallastuntureitten välissä (erätupa / sisäkuvat)
  • Pallastunturi, Kittilä (Lapin-näkymä / ulkokuvat)
  • suo Katrineholmintien varrella, Sipoo (Suohullu Pähkä elokuvasta Pähkähullu Suomi, 1967 / ulkokuvat)

Kuvauspaikat Helsingissä

Kuvauspaikat Porvoossa

Kuvauspaikat Hämeenlinnassa

  • Aulangonpuisto (kalapullakohtaus / ulkokuvat, teltan pystytys / ulkokuvat)
  • maantie Hämeenlinnassa (Törrönen unohtuu kyydistä / ulkokuvat)

Kuvauspaikat Savonlinnassa

  • Kyrönniemi (Merjun keittolounas / ulkokuvat)
  • Savonlinnan tori (Pohja paloletkun varressa / ulkokuvat)
  • Olavinlinna (”Hamlet” / ulkokuvat)

Kuvauspaikat Espoossa

  • maantie Bodominjärven länsipuolella (erotettu Pohja kuvitelmissaan / ulkokuvat)
  • Yhteisvarasto, Pieni teollisuuskatu 7 (kolari / ulkokuvat, palava mies / ulkokuvat)
  • hotelli Lepolampi, Kivilampi (”alastonkuvaus” rannassa / ulkokuvat, saunakuvaus / sisäkuvat)
  • Kehä III (hämähäkin löytöpaikka / ulkokuvat)
  • ravintola Dipoli Otaniemessä (nykyinen Otakaari 24) (Pohja naisseurueineen ravintolassa / sisäkuvat)[4]

Tuotanto ja julkaisu

Pohjan tähteet oli Spede Pasasen ensimmäinen kokonaan värillinen elokuva, Leikkikalugangsterissa värillisen kohtauksen olleen vain 14 minuutin mittainen. Elokuvan käsikirjoituksessa Pasanen, Kokkonen ja Loiri hyödynsivät aikaisempien elokuvien kuvauksissa sattuneita kommelluksia. Näyttelijä Ville-Veikko Salmisen skootterikohtauksen lopputörmäyksessä sattuneen loukkaantumisen takia kuvauksiin otettiin viikon tauko. Lopussa esiintyvä Suohullu Pähkä (Veikko Sinisalo) kopioitiin Pähkähullu Suomi -elokuvasta.[5]

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä, Porvoossa, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Lohjalla, Savonlinnassa, Tuusulassa, Espoossa, Rovaniemellä, Punkaharjulla, Muoniossa, Kittilässä ja Sipoossa.[4]

Elokuvan kuvauksissa Simo Salminen pelasti Loirin hengen. Eräässä kohtauksessa Pohja tarttuu hiihtohissiin ja roikkuu sen mukana Olostunturin huipulle. Loiri oli varma siitä, että hän pystyisi roikkumaan koko matkan ilman turvaremmejä, mutta Salminen vaati, että Loiri pitää sitoa kiinni hiihtohissiin. Loppujen lopuksi Loiri suostui Salmisen vaatimukseen. Matkalla tunturin huipulle Loirin voimat hiipuivat ja hän menetti tajuntansa. Ilman turvaremmejä hän olisi pudonnut kymmenen metrin korkeudelta kivikkoon.[6]

Elokuvan kuvaaja Kari Sohlberg voitti kolmesta vuoden elokuvasta (Leikkikalugangsteri, Sixtynine 69 ja Pohjan tähteet) eli osittain tämän elokuvan ansiosta Parhaan kuvauksen Jussi-palkinnon.

Elokuva on julkaistu VHS-kasetilla ja DVD-levyllä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1971, 1974, 1977, 1984, 1995, 2004, 2006 ja 2013.[7] Elokuvan DVD-julkaisussa kansikuva sekä takakannen kuvankaappaukset ovat mustavalkoisia. Myös takakannessa elokuvan tiedoissa lukee väärä tieto, että itse elokuva olisi mustavalkoinen.

Televisioesitykset

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
23.8.1971 MTV1 1 230 000
27.6.1974 MTV2 915 000
21.7.1977 MTV2 1 541 000
21.6.1984 MTV2 661 000
30.7.1995 MTV3 403 000
15.8.2004 MTV3
7.6.2006 MTV3
3.8.2013 YLE Teema
21.1.2021 Sub

Lähteet

  1. ↑ Näyttelijät Elonet.
  2. ↑ Sisältöseloste Elonet.
  3. ↑ Tekijät Elonet.
  4. ↑ a b Kuvauspaikat Elonet.
  5. ↑ Taustaa Elonet.
  6. ↑ Karhunen, Panu: Kolhittu klovni. Iltasanomien Spede-liite, 2011, s. 38–39.
  7. ↑ Esitystiedot Elonet.