Pohjankylä

Tässä artikkelissa Pohjankylä:n aihetta käsitellään eri näkökulmista. Tarkoituksena on tarjota laaja ja yksityiskohtainen näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta. Näillä linjoilla esitellään Pohjankylä:een liittyviä eri näkökohtia, mukaan lukien sen historia, vaikutukset yhteiskuntaan, vaikutukset globaalilla tasolla sekä mahdolliset ratkaisut ja haasteet. Asiaan liittyviä erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä analysoidaan myös tavoitteena tarjota tasapainoinen ja täydellinen näkemys, jonka avulla lukija ymmärtää täysin Pohjankylä:n tärkeyden ja monimutkaisuuden nykyään.

Pohjankylä on kylä Salon kaupungin Perniössä. Kylä sijaitsee Perniön pohjoislaidalla Perniönjoen varrella.

Pohjankylä sijaitsee Perniönjoen pohjoisrannalla. Kylän alue ulottoon vanhalta kunnanrajalta kuivatulle Pohjanjärvelle, sekä joelta Lehmijärvelle. Kylä on pääosin peltoa, jonka keskellä on pieniä kallioisia mäkiä. Pohjankylän pohjoisosassa kohoaa Sammalsuonmäki ja lännessä Kuukallio. Pohjankylän naapurikylät ovat Pohjankartano joen vastarannalla sekä Yliskylä Pohjanjärven takana. Vanhan kunnanrajan pohjoispuolella on Salon kylien takamaita.[1]

Pohjankylä on luultavasti Perniön vanhimpia kyliä. Se on asutettu viimeistään varhaiskeskiajalla. Kylässä on ollut 1700-luvulle tultaessa seitsemän kantatilaa kahdella erillisellä kylämäellä. Tiloilla oli useita torppia pitkin Pohjankylää. Kylän halki rakennettiin Turku–Karjaa-rautatie 1800-luvun lopulla ja kylään perustettiin Kotaladon rautatieasema, mikä elävöitti kylää. Kylään tuli posti ja kaksi kauppaa, ja Pohjankartanoon rakennettiin kansakoulu. Työnväelle rakennettiin pienasuntoja radan varteen ja kylään syntyi myös tiilitehdas sekä Lehmijärvelle terveyskylpylä. Kylpylästä tuli Alkio-opisto vuonna 1947. Pohjankylä alkoi hiljetä 1970-luvulla. Alkio-opisto muutti pois, rautatieasema ja koulu lakkautettiin ja posti ja kaupat suljettiin 1980-lukuun mennessä.[2]

Lähteet

  1. Peruskartta 1:20 000. 2021 10. Helsinki: Karttakeskus, 1992. Kartan verkkoversio (jpg)
  2. Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Perniön kulttuuriympäristö ja arvot, s. 176. Turun maakuntamuseo, 2005. Teoksen verkkoversio.