Tämä artikkeli käsittelee Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoona-aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoona on ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa vuoksi nykyiseen yhteiskuntaan. Vuosien varrella Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoona on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, ja se on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään täysin sen vaikutukset. Tässä artikkelissa analysoidaan Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoona:n historiallista kontekstia, erilaisia näkökulmia ja mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.
Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoona oli valkoisten Itäarmeijan Pohjois-Hämeen rykmenttiin kuulunut joukko-osasto Suomen sisällissodassa. Pataljoonan komentaja oli kapteeni Allan Winge. Hänen siirryttyään Ruotsalaisen prikaatin varakomentajaksi hänen tilalleen tuli jääkärivänrikki Matti Laurila. Pataljoona koottiin Jämsässä maaliskuun 1918 alussa. Alkuun pataljoonassa oli vain kaksi komppaniaa ja konekiväärijoukkue Seinäjoen pataljoonasta, konekiväärikomppanian pataljoona sai koottua Kuhmoisten taistelun jälkeen sotasaaliskonekivääreistä ja 3. komppaniansa vasta Länkipohjan taistelun jälkeen. Kuhmoisissa 10. maaliskuuta.
Päällikkö: ylioppilas M. Wichmann myöhemmin B. Svedlin.
Päällikkö: jääkärivänrikki Einar Alexander Laurentius Grönberg (haavoittui 3. huhtikuuta Tampereella), myöhemmin M. Wichmann.
Päällikkö: luutnantti Hellgren myöhemmin B. Frank. Komppaniassa oli Etelä-Pohjanmaan ruotsinkielisiä luutnantti Bromanin komennuskunnasta, tämä joukko liittyi komppaniaan Tampereen edustalla.
Päällikkö: Tammelin myöhemmin E. Åkerlund.