Pohjoismaiden Osakepankki:stä puhuminen on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla. Pohjoismaiden Osakepankki on ollut eri tieteenalojen tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Ajan myötä Pohjoismaiden Osakepankki on kehittynyt ja tullut tärkeäksi eri yhteyksissä, mikä on johtanut syvempään ja yksityiskohtaisempaan analyysiin sen merkityksestä ja vaikutuksesta jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökohtia, jotka liittyvät Pohjoismaiden Osakepankki:een ja sen merkitykseen nykyään, ottaen huomioon sen vaikutukset kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan muun muassa.
Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten (Nordiska Aktiebanken för Handel och Industri, myös Pohjoispankki[1]) oli suomalainen vuosina 1873–1919 toiminut liikepankki.[2]
Pohjoismaiden Osakepankin perusti vuonna 1873 joukko viipurilaisia liikemiehiä.[2] Perustamiseen liittyi keinottelun vivahde: Pankin osakepääoma oli tarkoitus markkinoida Keski-Eurooppaan ja varat sijoitettaisiin yrityksiin Venäjällä. Jotta vältyttäisiin Venäjällä ehkä syntyviltä hankaluuksilta, pankki perustettiin Suomeen kuuluneeseen Viipuriin.[1]
Osakepääomaa saatiin kerättyä 12 miljoonaa markkaa. Ovensa pankki avasi 21.2.1873. Saadakseen kaavailtuja voittoja Venäjältä avasi pankki asioimiston Pietariin 1876. Se oli kuitenkin suuri virheinvestointi; konttorin lopettamisen yhteydessä jouduttiin osakepääoma alentamaan 8 miljoonaan markkaan.[1]
Pohjoispankin pääkonttori oli Viipurissa vuoteen 1907 saakka, jolloin se siirrettiin Helsinkiin. Osa osakkaista vastusti siirtoa. He perustivat Viipuriin uuden pankin, Suomen Kauppapankin.[3]
Pohjoispankilla oli haarakonttoreita myös muissa Suomen kaupungeissa. 1910-luvulla pankilla oli 35 konttoria.[2]
Vuonna 1919 Pohjoismaiden Osakepankki ja Suomen Yhdyspankki fuusioituivat muodostaen Pohjoismaiden Yhdyspankin. Yhdistetty pankki aloitti toimintansa 1.10.1919. Fuusiota oli yritetty jo useasti aiemminkin, mutta se oli kaatunut toisen osapuolen viipurilaisuuden korostumiseen ja toisaalta pankkien omaisuuden luotettavaan ja tasapuoliseen määrittämiseen. Vuonna 1918 kiristynyt taloudellinen tilanne ajoi pankit jälleen fuusioneuvotteluihin. Yhtenä fuusion hyötynä oli se, että syntyvä pankki sai pankkien suuruuskilpailun kärkipaikan pois Kansallis-Osake-Pankilta.[4]
Pohjoispankin osake noteerattiin Helsingin pörssissä vuosina 1912–1918. Osake oli useana vuonna pörssin vaihdetuin osake.[3]