Nykymaailmassa Polttiaishapero:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Ajan mittaan Polttiaishapero on osoittautunut aiheeksi, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, synnyttää keskusteluja, ristiriitaisia mielipiteitä ja loputtomia pohdiskeluja. Polttiaishapero:n merkitys piilee sen vaikutuksessa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin politiikasta populaarikulttuuriin. Samoin Polttiaishapero on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, mikä on synnyttänyt lukuisia edistysaskeleita ja löytöjä, jotka ovat mullistaneet ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Polttiaishapero:n vaikutusta ja sen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin.
Polttiaishapero | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Russulales |
Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
Suku: | Haperot Russula |
Laji: | consobrina |
Kaksiosainen nimi | |
![]() Euroopan maat, joissa lajia tavataan |
|
Katso myös | |
Polttiaishapero (Russula consobrina) on haperolaji. Sen lakki on kupera tai laakea ja harmaa tai harmaanruskea. Lakin leveys on 5–15 senttimetriä. Jalka on 5–12 senttimetriä pitkä ja valkoinen, mutta vanhentuessa harmaantuva. Heltat ovat valkeat ja harmaantuvat. Sienen malto on valkeaa ja haurasta. Vahingoittuneista kohdista malto muuttuu harmaaksi. Haju on heikko ja itiöpöly on kermanväristä. Maku on polttava, eikä polttiaishapero ole ruokasieni. Sitä voi kuitenkin käyttää keittämisen jälkeen. Sieni kasvaa yleisenä koko Suomessa kuusikoissa ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa kuusen juurisienenä[3] elo-syyskuussa.[4] Polttiaishapero on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[5]
Polttiaishapero muistuttaa savuhaperoa.[3]