Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva)
Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva):n kiehtovaa maailmaa. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva) on ollut alusta lähtien sen merkityksellisyyteen asti kiinnostavan ja keskustelun kohteena eri alueilla. Monet asiantuntijat ovat omistaneet aikansa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva):n tutkimiseen ja analysointiin, mikä on johtanut ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja sen vaikutuksia elämäämme. Vuosien varrella Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva) on kehittynyt ja sopeutunut nykymaailman muuttuviin olosuhteisiin luoden tutkimuksessaan uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti kaikkia Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva):n puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan.
| Populäärimusiikkia Vittulajänkältä | |
|---|---|
| Populärmusik från Vittula | |
 |
|
| Ohjaaja | Reza Bagher |
| Käsikirjoittaja |
Mikael Niemi Reza Bagher Erik Norberg |
| Tuottaja |
Joachim Stridsberg Markus Selin |
| Säveltäjä | Halfdan E |
| Kuvaaja | Robert Nordström |
| Pääosat |
Niklas Ulfvarsson Max Enderfors Andreas af Enehielm |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Ruotsi,  Suomi |
| Tuotantoyhtiö |
Happy End Filmproductions Svensk Filmindustri Solar Films |
| Ensi-ilta |
8. lokakuuta 2004 |
| Kesto | 105 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi, suomi, meänkieli, saksa, esperanton kieli |
| Katsojat | 98 693 (Suomessa)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (Populärmusik från Vittula) on vuonna 2004 valmistunut ruotsalais-suomalainen elokuva, joka perustuu Mikael Niemen samannimiseen kirjaan.
Juoni
Kaksi poikaa varttuu Ruotsin puoleisessa Tornionjokilaaksossa, Pajalan kunnassa 1960-luvulla. Matin koti on rauhallinen, mutta Niila kärsii lestadiolaisen isänsä ahdasmielisyydestä ja jatkuvasta ruumiillisesta kurituksesta. The Beatlesin ”Rock and Roll Musicin” innoittamana pojat perustavat yhtyeen, mutta keikkoja ei juuri ole ja tytötkin alkavat kiinnostaa musiikkia enemmän.[2]
Rooleissa
| Niklas Ulfvarsson | … | Matti 7-vuotiaana |
| Max Enderfors | … | Matti 15-vuotiaana |
| Tommy Vallikari | … | Niila 7-vuotiaana |
| Andreas af Enehielm | … | Niila 15-vuotiaana |
| Lasse Beischer | … | Matti 40-vuotiaana |
| Björn Kjellman | … | Greger |
| Sten Ljunggren | … | isoisä |
| Göran Forsmark | … | Birger |
| Lennart Jähkel | … | Einari |
| Jarmo Mäkinen | … | Isak, Niilan isä |
| Kati Outinen | … | Päivi, Niilan äiti |
| Tarja-Tuulikki Tarsala | … | Niilan isoäiti |
| Eero Milonoff | … | Niilan veli Johan |
| Ville Kivelä | … | Erkki |
| Gustav Wiklund | … | Ryssi-Jussi |
| Kirsti Valve | … | Lilith |
| Jussi Lampi | … | vahtimestari |
| Ona Kamu | … | morsian |
| Tuula Nyman | … | morsiamen äiti |
| Maria Möller | … | Finskan |
| Panu Vauhkonen | … | Ismo |
| Jari Hietanen | … | Kauko |
| Peter Franzén | … | kertojan ääni |
Arvioita
Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä iranilaissyntyisen Bagherin ohjaustyö tekee hyvää ajankuvaa sortumatta nostalgiaan, vähän Rauni Mollbergin tyyliä muistuttavasti. Tarinankuljettajana Bagher ei hänestä onnistu yhtä hyvin, mitä osoittaa huonosti harkittu kertojaäänen käyttö ja elokuvan episodimainen rakenne. Matin ja Niilan persoonallisuuksien vertailun Maskula sanoi käyvän merkillisen pinnalliseksi kun pojat varttuvat teineiksi, ja monet herkullisesti tulkitut sivuroolit varastavat huomiota vaisuilta päähenkilöiltä.[2] Helsingin Sanomissa Timo Malmi kirjoitti Reza Bagherin ohjanneen elokuvan melko raskaskätisesti niin, että juonenkuljetus on paikoin ontuvaa. Hänestä elokuva seuraa romaania melko uskollisesti, mutta absurdiutta ja groteskiutta painottaen.[3]
Lähteet
- ↑ SES 50v. Osa 6: Katsotuimmat ruotsalaiset elokuvat 6.11.2019. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 12.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ a b Maskula, Tapani: Pajalan poikien raitti Turun Sanomat. 9.10.2004. Viitattu 16.4.2019.
- ↑ Malmi, Timo: Oivallinen läpimurtoromaani saa kankean elokuvatulkinnan, palkittu dokumentti Jean Sibeliuksesta nähdään tv:ssä ensimmäistä kertaa. Helsingin Sanomat, 29.7.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.7.2023.