Poskiontelontulehdus

Nykymaailmassa Poskiontelontulehdus on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Poskiontelontulehdus:stä on tullut toistuva keskustelunaihe yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin roolinsa tai akateemisen merkityksen vuoksi. Itse asiassa ei ole yllättävää, että Poskiontelontulehdus on keskustelun ja analyysin aihe monilla aloilla, koska sen vaikutus ulottuu moniin modernin elämän osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Poskiontelontulehdus-ilmiötä perusteellisesti, käsittelemme sen eri puolia ja analysoimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Kuvaus ihmisen poskionteloista.

Poskiontelontulehdus eli maksillaarisinuiitti (lat. sinuitis maxillaris) on sairaus, jossa poskiontelon limakalvot ovat tulehtuneet.[1]

Poskiontelontulehdus on yleinen sairaus, jonka kärsii vuosittain noin 100 000–400 000 suomalaista. Yleensä toipuminen sujuu ongelmitta, vaikkakin joskus tulehdus saattaa levitä pansinuiitiksi.

Poskiontelontulehdus voi ilmetä flunssan jälkitautina tai allergisena reaktiona. Myös tupakansavu ja ylähampaiden tulehdukset lisäävät sairastumisen riskiä. Tulehdus voidaan todeta muun muassa kaikututkimuksen (ultraäänitutkimus) avulla. Tavalliseen flunssaan liittyy poskionteloiden märkäkertymä noin 70 prosentilla aikuisista. Märkäkertymä häviää itsestään noin viikon sisällä yli 90 prosentissa tapauksista.

Tavallisia poskiontelontulehduksen oireita ovat nenän tukkoisuus, flunssaoireet, hammassärky, paineen tunne poskipäissä, pitkittynyt yskä ja joskus muun muassa kuume ja huimaus.

Lievemmissä tapauksissa hoidoksi riittävät kipua lievittävät lääkkeet ja nenäsumutteet. Itsehoitona voi käyttää myös nenähuuhtelua, joka saattaa olla nenäsumutteita tehokkaampi keino kroonisiin nenä- ja poskiontelovaivoihin.[2]

Jos tila pitkittyy, antibiootit, ensisijaisesti amoksisilliini voivat olla tarpeen. Varsinkin jos sairaus toistuu usein, käytetään myös poskiontelopunktiota.[1]

Poskiontelopunktio

Poskiontelopunktio on toimenpide, jossa poskiontelot puhdistetaan märkäeritteestä huuhtelemalla. Huuhtelu saa poskiontelossa aikaan tulehduksen aiheuttaville bakteereille haitallisen ympäristönmuutoksen. Vaikeissa tapauksissa huuhtelu saatetaan toistaa päivittäin.[3]

Poskiontelopunktiossa nenäontelon seinämä ensin puudutetaan, jonka jälkeen nenäontelon ja poskiontelon välinen ohut luuseinämä puhkaistaan sieraimen kautta punktioneulalla, ja neulalla ruiskutetaan poskionteloon huuhtelunestettä, joka on tavallisesti fysiologista keittosuolaa. Neste kiertää poskiontelon oman kanavan (lat. ostium) kautta ulos tuoden mukanaan ontelossa olevan liman tai märkäeritteen. Tällä niin sanotulla poskiontelon huuhtelulla pyritään nopeuttamaan poskiontelotulehduksen paranemista.

Poskiontelotulehdus ei tartu helposti.

Nenähuuhtelu

Nenähuuhtelun on päivittäin tehtynä havaittu helpottavan poskiontelontulehduksen oireita ja vähentävän lääkkeiden käyttöä henkilöillä, joita poskiontelontulehdus vaivaa usein. [4]

Lähteet

  1. ↑ a b Terveyskirjasto.fi
  2. ↑ Pynnonen MA, Mukerji SS, Kim HM, Adams ME, Terrell JE: Nasal Saline for Chronic Sinonasal Symptoms: A Randomized Controlled Trial. (pmid 18025315) Arch Otolaryngol Head Neck Surg, 2007, 133. vsk, nro 11, s. 1115–1120. (englanniksi)
  3. ↑ Jouko Suonpää ja Seppo Savolainen: Mikä on poskiontelotulehdus, miten se diagnosoidaan ja hoidetaan 2005. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Arkistoitu 14.3.2007. Viitattu 21. tammikuuta 2008.
  4. ↑ Rabago D, Zgierska A, Mundt M, Barrett B, Bobula J, Maberry R: Efficacy of daily hypertonic saline nasal irrigation among patients with sinusitis: a randomized controlled trial. J Fam Pract, 2002, 51. vsk, nro 12, s. 1049–55. PubMed:12540331