Prahan slaavilainen kongressi

Tässä artikkelissa perehdymme Prahan slaavilainen kongressi:een, aiheeseen, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta. Prahan slaavilainen kongressi on aihe, joka on herättänyt kiistoja ja keskustelua eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme Prahan slaavilainen kongressi:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia, merkitystä ja vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Käytämme monialaista lähestymistapaa, yritämme valaista tätä monimutkaista ja kiehtovaa aihetta tuomalla erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja rikastuttamaan ymmärrystämme Prahan slaavilainen kongressi:stä.

Praha 12. kesäkuuta

Prahan slaavilainen kongressi (tšek. Slovanský sjezd) oli Prahassa 2. –12. kesäkuuta 1848 järjestetty Itävallan keisarikuntaan kuuluneiden slaavilaisten kansojen tapaaminen. Se oli osa Euroopan hullun vuoden tapahtumia.

Tausta

Itävallan kansallisuudet vuonna 1855

Euroopassa oli puhjennut vuoden 1848 kuluessa useita kapinoita muun muassa Italiassa, Ranskassa sekä Saksassa. Myös Itävallassa kansa oli noussut barrikadeille, mikä oli johtanut valtiokansleri Klemens von Metternichin eroon ja maanpakoon marraskuussa.

Saksassa Frankfurtin kansalliskokous oli kokoontunut maaliskuussa tarkoituksenaan luoda yhdistynyt valtio kaikille saksalaisille. Myös Habsburgien monarkiaan kuuluneiden alueiden liittymistä tähän suunniteltiin, minkä moni Itävallan slaavi koki uhkana omalle kansalleen

Kongressin idean oli tuonut esiin kroatialainen kirjailija Ivan Kukuljević Sakcinski pian Frankfurtin kongressin alkamisen jälkeen. Kutsukirjeet kongressiin osallistujille lähetettiin kahdeksalla eri kielellä huhti- toukokuussa. Kirjeet olivat osoitettu lähinnä Itävallan slaaveille, mutta myös maan ulkopuoliset slaavit olivat tervetulleita osallistumaan. Tämä muuttui myöhemmin kun saksalaiset sanomalehdet syyttivät kongressia venäläismielisyydestä. Tästä huolimatta muun muassa venäläinen anarkisti Mihail Bakunin osallistui aktiivisesti sen toimintaan.[1][2]

Kongressin kulku

Kongressiin osallistuneet jaettiin kolmeen ryhmään heidän kansallisuuksiensa perusteella. Ensimmäisen ryhmän puheenjohtajana toimi Pavel Jozef Šafárik ja siihen kuului 237 jäsentä lähinnä tšekeistä, slovakeista, määriläisistä sekä sleesialaisista. Toinen ryhmä koostui 61 puolalaisesta sekä ukrainalaisesta. Kolmanteen ryhmään kuului 42 edustajaa eteläslaavilaisista kansoista kuten kroaateista, sloveeneista, serbeistä sekä dalmatialaisista.[2]

František Palacký toimi 2. kesäkuuta alkaneet kongressin puhemiehenä. Kongressiin osallistujat pyrkivät saamaan aikaan yhteisymmärryksen neljästä kysymyksestä:[2]

  1. Yhteistyöjärjestön perustaminen Itävallan slaaveille.
  2. Itävallan federalisoimisen mahdollisuus ja mikä tulisi olemaan slaavikansojen suhde valtakunnan ei-slaaveihin.
  3. Itävallan slaavien suhde valtakunnan ulkopuolisiin slaaveihin.
  4. Itävallan slaavien suhde Euroopan muihin ei-slaavilaisiin kansoihin, erityisesti saksalaisiin.

Kongressi hajoitettiin kesäkuun 12. päivänä kun Prahassa oli puhjennut kesäkuun kansannousu. Sen oli ollut tarkoitus kokoontua uudelleen määrittämättömän ajan jälkeen, mutta tätä ei koskaan tapahtunut. Kongressi ehti hyväksyä vain yhden asiakirjan, joka tuomitsi Euroopassa tapahtuvan poliittisen sekä kansallisen sorron.[2]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Demetz, s. 294-296
  2. ↑ a b c d Vykoupil, s.568-569

Aiheesta muualla