Prisma (optiikka)
Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Prisma (optiikka):n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena vuosia, eikä se ole ihme. Prisma (optiikka) on vanginnut tutkijoiden, tutkijoiden, harrastajien ja uteliaiden huomion. Kautta historian Prisma (optiikka) on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän, kulttuurin, tekniikan ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Prisma (optiikka):n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Olemme varmoja, että tämän lukemisen lopussa sinulla on laajempi ja rikkaampi käsitys Prisma (optiikka):stä. Valmistaudu lähtemään tutkimus- ja oppimismatkalle!
Prisma on optinen laite, jolla voidaan taittaa tai heijastaa valoa ja taittamisen yhteydessä myös hajottaa valoa valospektrin väreihin, esimerkiksi auringon valkoista valoa sateenkaaren väreihin. Prisma on usein muodoltaan geometrinen prisma.
Valon taittuminen aineen rajapinnassa riippuu valon aallonpituudesta ja väliaineen taitekertoimesta. Valo, joka sisältää useita aallonpituuksia, taittuu rajapinnassa siten, että pidemmät aallonpituudet (punaiset) taittuvat vähiten ja lyhyimmät (violetti) eniten. Prisman kolmiomuoto korostaa tätä aallonpituuksien erottumista, kun valo kulkee molempien rajapintojen läpi.
Kiikarien ja kaukoputkien prismoja käytetään usein kääntämään valoa 90 tai 180 astetta, jos esimerkiksi optisen laitteen pituus halutaan pitää lyhyenä. Tällöin käytetään hyväksi kokonaisheijastusta 90 asteen kulmaan valmistettujen Porro-prismojen sisällä ja valo ohjataan sisään suoraan rajapintoja vasten, jolloin vältetään valoa hajottava ilmiö. Kokonaisheijastuksella saavutetaan lähes 100 % heijastus, kun parhaimmatkin metallipeilit heijastavat vain noin 95 % niihin osuvasta valosta. Samaan kokonaisheijastukseen perustuvat valokuidut ja valojohteet sekä kameroissa (peilikamera, SLR) yleisesti käytetty kattopentaprisma.
