Profetia

Seuraavassa artikkelissa tutkimme Profetia:tä perusteellisesti ja sen vaikutuksia eri alueilla. Profetia on nykyään erittäin ajankohtainen aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Näillä linjoilla analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen mahdollisia vaikutuksia yhteiskuntaan sekä erilaisia ​​näkemyksiä ja lähestymistapoja, joita on olemassa tässä suhteessa. Alkuperäistään tulevaisuuden ennusteeseen Profetia on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka vaatii yksityiskohtaista ja harkittua tarkastelua.

Profetia on suomen kielessä jumalallinen ilmoitus tai ennustus. Profetia-sanaperhe on alkujaan peräisin klassisesta kreikan kielestä, missä sen käyttö painottui jumalalliselle alueelle. Profetia on jumalien tahdon tulkintaa, profetoiminen on jumalien tulkkina toimimista ja profeetta on siihen erikoistunut henkilö.[1] Raamattu esittää profetoimisen yhtenä Pyhän Hengen armolahjoista (esim. Room. 12:6).

Profetia on vakiintunut nykykielten sanaksi juuri Raamatun välityksellä. Käsite löytyy Septuagintasta, Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.[1]

Profetian määritelmä

Manfred Weippertin mukaan on kyse profetiasta, jos henkilö:

»(a) tulee kognitiivisen kokemuksen (näyn, kuulohavainnon, audiovisuaalisen ilmiön, unen tms.) kautta osalliseksi jumaluuden tai usean jumaluuden ilmestyksestä»

sekä

»(b) on tietoinen tältä jumaluudelta tai näiltä jumaluuksilta saamastaan tehtävästä välittää saamansa ilmestys joko kielellisessä muodossa ("profetia") tai ei-verbaalisenkommunikaation muodossa ("symbolinen teko" tai "tunnusteko") kolmannelle osapuolelle, ilmestyksen vastaanottajalle tai vastaanottajille»

[1]

Weippert esittää profetian kommunikaatioprosessina, joka koostuu neljästä osasta: 1) viestin jumalallisesta lähettäjästä, 2) viestistä (tai "ilmestyksestä") itsestään, 3) viestin välittäjästä eli profeetasta ja 4) sen vastaanottajasta. Näiden komponenttien pitäisi olla tunnistettavissa, jotta ilmiötä tai tekstiä olisi asianmukaista nimittää profetiaksi.[1]

Määritelmän arvostelu

David L. Petersen on arvostellut Weippertin määritelmää siitä, että se painottaa liikaa tietynlaista henkilökohtaista kokemusta profetian edellytyksenä. Martti Nissisen mukaan myös "tietoisuuden" käsite kaipaisi täsmennystä, kun kysymys on jumalallisiksi uskotuista tai väitetyistä viesteistä, joiden alkuperä ei ole kenenkään, ei edes profeetan itsensä todistettavissa. On myös kyseenalaista, riittääkö profetian määritelmässä pelkän yhdensuuntaisen viestinnän kuvaus vai pitäisikö sen ilmentää laajemmin profetian sosiaalista dynamiikkaa.[1]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla