Nykyään Proosa:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutus on tuntunut eri sektoreilla kulttuurista teknologiaan, politiikkaan ja talouteen. Koska Proosa herättää edelleen keskustelua ja kiinnostusta, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Proosa:n eri puolia ja keskustelemme sen tärkeydestä nykyisessä kontekstissa. Alkuperäistään kehitykseensä, seurauksiensa ja haasteidensa kautta Proosa on edelleen jatkuvan tutkimuksen ja pohdinnan aihe akateemikoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa.
Proosa tarkoittaa suorasanaista tekstiä, joka ei noudata riimejä, alkusointua tai mitään runomittaa.[1] Proosa on yksi kaunokirjallisuuden kolmesta muodosta lyriikan eli runouden ja draaman eli näytelmäkirjallisuuden ohella.[2]
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan eli asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.[1]
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit. Proosa voidaan määritellä suorasanaiseksi tarinaan pohjaavaksi kertomakirjallisuudeksi, joka jakautuu faktaan ja fiktioon sen mukaan, onko kirjoitus mielikuvituksen tuotetta vai tosiasioihin perustuvaa.
Fiktioon perustuvat tekstit ovat tarinoita, jotka eivät ole tapahtuneet, mutta voisivat tai olisivat voineet tapahtua. Myös fantasiakirjallisuus sekä tieteiskirjallisuus luokitellaan fiktioksi. Faktaan perustuvat tekstit ovat tosipohjaisia asiatekstejä, mutta esimerkiksi elämäkerrat voivat olla osittain kaunokirjallisia teoksia.
Asiateksti eli asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa.