Tässä artikkelissa perehdymme Public Enemies:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia puolia ja mahdollisia vaikutuksia eri alueilla. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiin Public Enemies on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua, ja sitä pidetään tärkeänä aiheena alan asiantuntijoiden lisäksi myös suurelle yleisölle. Näillä linjoilla analysoimme perusteellisesti Public Enemies:n eri näkökulmia ja tutkimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, kulttuuriin ja akateemiseen maailmaan. Samoin tutkimme Public Enemies:n mahdollisia haasteita ja mahdollisuuksia sekä pohdimme sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa.
Public Enemies | |
---|---|
![]() Elokuvan virallinen juliste. |
|
Ohjaaja | Michael Mann |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja |
|
Säveltäjä | Elliot Goldenthal |
Kuvaaja | Dante Spinotti |
Leikkaaja | Paul Rubell |
Tuotantosuunnittelija | Nathan Crowley |
Pukusuunnittelija | Colleen Atwood |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
Levittäjä |
UIP-Dunafilm Netflix |
Ensi-ilta |
![]() ![]() ![]() |
Kesto | 140 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 100 000 000 $[3] |
Tuotto | 214 104 620 $[3] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Public Enemies on Michael Mannin ohjaama gangsterielokuva, joka sai ensi-iltansa kesällä 2009. Kertomus sijoittuu 1930-luvun alkuun ja siinä on useita todellisuuspohjaisia henkilöhahmoja, kuten FBI-agentti Melvin Purvis ja rikolliset John Dillinger, Baby Face Nelson ja Pretty Boy Floyd. Filmi perustuu Bryan Burrough’n kirjaan Public Enemies: America’s Greatest Crime Wave and the Birth of the FBI, 1933–34.
Tarina alkaa vuonna 1933, kun John Dillinger järjestää jengiläistensä ja joidenkin muiden vankien paon vankilasta. Kun karkulaiset juhlivat vapauttaan ravintolassa, Dillinger tapaa narikassa työskentelevän puoliksi ranskalaisen, puoliksi intiaanitaustaisen kauniin naisen.
Dillinger nauttii jopa jonkinlaista kansansuosiota, kun hän ryöstää pankkeja, joita pidetään talouskurjuuden syntipukkeina, ja kieltäytyy kidnappauskeikoista. Dillingerin väki liittoutuu Frank Nittin johtamien Chicagon mafiarikollisten kanssa. Näyttävän pankkiryöstön jälkeen FBI julistaa Yhdysvaltain historian ensimmäisen ”sodan rikollisuutta vastaan”.
Michael Mann halusi elokuvan näyttävän siltä, kuin se olisi kuvattu ”tässä ja nyt”. Kuvaukset pyrittiin tekemään todellisilla tapahtumapaikoilla ja lähikuvat näyttelijöiden kasvoista otettiin usein käsivaralla.[4]
Nyt-liitteen Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti, että suuresta budjetista huolimatta Dillingerin henkilöhahmo jää pinnalliseksi. Julkisuutta, pahantekijän perhetaustaa tai FBI:n syntyä käsitellään vain irrallisina huomioina rikosten, poliisitutkimusten, takaa-ajojen ja tulitaisteluiden välissä. Tarinan kulku on hänestä arvattava ja kaiken selittäminen fatalismilla on liian helppo ratkaisu.[5]