Tässä artikkelissa aiomme tutkia Punainen katu:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Punainen katu on synnyttänyt keskustelua, tutkimusta ja loputtomasti ristiriitaisia mielipiteitä yhteiskunnan vaikutuksista sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Näillä sivuilla perehdymme sen historiaan, tutkimme sen eri puolia ja tutkimme sen merkitystä nykyään. Oletpa sitten tutustunut Punainen katu:een tai huomaat sen tärkeyden ensimmäistä kertaa, tämä artikkeli kutsuu sinut pohtimaan aihetta, joka epäilemättä jättää jälkensä yhteiskuntaamme.
Punainen katu | |
---|---|
Scarlet Street | |
![]() |
|
Ohjaaja | Fritz Lang |
Käsikirjoittaja | Dudley Nichols |
Tuottaja |
|
Säveltäjä | Hans J. Salter |
Kuvaaja | Milton R. Krasner |
Leikkaaja | Arthur Hilton |
Tuotantosuunnittelija | Alexander Golitzen |
Pukusuunnittelija | Travis Banton |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
Ensi-ilta | 28. joulukuuta 1945 |
Kesto | 103 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Punainen katu (Scarlet Street) on Fritz Langin ohjaama yhdysvaltalainen film noir -elokuva vuodelta 1945. Se perustuu Georges de la Fouchardièren romaaniin, josta Jean Renoir ohjasi aiemmin elokuvan Yöperhonen. Punaisen kadun pääosissa ovat Edward G. Robinson, Joan Bennett ja Dan Duryea.
Punainen katu oli Langin, Bennettin ja Walter Wangerin yhteisyrityksen Diana Productionsin ensimmäinen elokuva. Lang sai elokuvan tekemiseen suhteellisen vapaat kädet, mikä oli harvinaista hänen Hollywood-urallaan. Lang ja käsikirjoittaja Dudley Nichols siirsivät elokuvan tapahtumapaikan Montmartresta Pariisista Greenwich Villageen New Yorkiin.[1] Lang kuvasi elokuvaa 56 päivää heinäkuusta lokakuulle 1945. Punainen katu ylitti miljoonan dollarin budjettinsa reilulla 200 000 dollarilla.[2]
Elokuva ajautui vaikeuksiin ennen julkistamistaan. Vaikka Hayesin koodistoa valvonut komitea hyväksyi elokuvan, niin National Legion of Decency -järjestö antoi sille arvosanan B, eli se oli järjestön mukaan osittain moraalisesti arveluttava. Tämän seurauksena New Yorkin, Atlantan ja Milwaukeen kaupungit eivät sallineet Punaisen kadun esittämistä teattereissaan. [3] Tuottaja Wanger lensi tammikuussa 1946 tapaamaan sensuuriviranomaisia ja sai luvan elokuvan esittämiseen vain muutamien pienten muutosten jälkeen. New Yorkissa elokuva sai lopulta ensi-iltansa 20. helmikuuta 1946.[4]
Edward G. Robinson | … | Christopher Cross |
Joan Bennett | … | Katherine (Kitty) March |
Dan Duryea | … | Johnny Prince |
Margaret Lindsay | … | Millie Ray |
Jess Barker | … | David Janeway |
Rosalind Ivan | … | Adele Cross |
Arthur Loft | … | Dellarowe |