Nykymaailmassa Puutarhatiede:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Olipa kyseessä tieteenala, poliittinen keskustelu tai arkielämä, Puutarhatiede on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion. Sen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin tekee siitä analyysin ja pohdinnan arvoisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme Puutarhatiede:n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Eri näkökulmien ja mielipiteiden kautta pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja edistämään syvempää ymmärrystä sen tärkeydestä ja seurauksista.
Puutarhatiede on puutarhakasvien tuotantoa, viheralaa sekä puutarhaympäristöä ja sen vaikutuksia muihin ympäristöihin tutkiva tieteenala. Se tutkii myös kasvutekijöitä biologian ja fysiologian tasolla. Puutarhatiedettä sivuavat kasvibiologiaan kuuluvat tieteenalat ja biotekniikka.[1]
Puutarhatiedettä on opetettu Helsingin yliopistossa 1950-luvulta lähtien. Omat tilat tämä tieteenala sai 1960-luvun alussa. Vuonna 1992 puutarhatiede ja kasviviljelytiede yhdistyivät ja syntyi puutarhaosasto. Tällöin oppiaineisiin lisättiin rikkakasvitiede.
Professoreina ovat toimineet J. E. Hårdh (1959–1980), Erkki Kaukovirta (1981–1995), Irma Voipio (1998–2000), Olavi Junttila (2000–2005) ja Paula Elomaa (2006 alkaen).[2]