Pyhä veri, pyhä Graal

Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Pyhä veri, pyhä Graal:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan. Pyhä veri, pyhä Graal on aihe, joka on kiinnittänyt eri-ikäisten, sukupuolten ja kulttuurien ihmisten huomion. Kautta historian Pyhä veri, pyhä Graal on ollut kiistan, keskustelun ja juhlan kohteena. Pyhä veri, pyhä Graal:llä on sen saapumisesta lähtien ollut ratkaiseva rooli suhteessamme, työskentelyyn ja elämään. Tämän artikkelin kautta analysoimme Pyhä veri, pyhä Graal:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Valmistaudu uppoutumaan Pyhä veri, pyhä Graal:n kiehtovaan maailmaan ja löydä kaikki mitä tällä ilmiöllä on tarjottavanaan!

Pyhä veri, pyhä Graal
The Holy Blood and the Holy Grail
Alkuperäisteos
Kirjailija Michael Baigent
Richard Leigh
Henry Lincoln
Kieli englanti
Kustantaja Jonathan Cape
Julkaistu 1982
Suomennos
Suomentaja Tarmo Haarala
Kustantaja Bazar
Julkaistu 2005
Sivumäärä 578
ISBN 951-9107-41-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pyhä veri, pyhä Graal (engl. The Holy Blood and the Holy Grail, Yhdysvalloissa Holy Blood, Holy Grail) on Michael Baigentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin kiistelty kirja, joka perustuu pääosin Pierre Plantardin huijaukseen Prieuré de Sion (Siionin veljeskunta).

Pyhä veri, pyhä Graal ilmestyi alun perin englanniksi Britanniassa Jonathan Capen kustantamana vuonna 1982. Suomeksi se ilmestyi Tarmo Haaralan suomentamana ja Bazar Kustannus Oy:n kustantamana vuonna 2005.

Kirjoittajat esittävät hypoteesin, että Jeesusta ei ristiinnaulittu, hän meni naimisiin Magdalan Marian kanssa ja he saivat lapsia, joista myöhemmin polveutuivat Ranskan merovingit. Väitteen mukaan nykyisinkin joukossamme olisi ihmisiä, joiden sukujuuret johtavat Jeesukseen.[1]

Historioitsijoiden ja yliopistomaailman reaktio kirjan keskeiseen väitteeseen oli melkein poikkeuksetta kielteinen. Yliopistotason historioitsijoiden mielestä suurin osa tietona esitetyistä väitteistä, vanhoista mysteereistä ja salaliittoteorioista on näennäishistoriaa.lähde?

Kirjailija Dan Brown viittaa näihin tarinoihin menestysromaanissaan Da Vinci -koodi ja käyttää niitä kirjansa tärkeimmissä juonikuvioissa.[1] Kirjan päähenkilöistä Teabing oli Baigent-nimestä muodostettu anagrammi. Kirjan Pyhä veri, pyhä Graal kirjoittajat Baigent ja Leigh haastoivat vuonna 2006 Brownin oikeuteen syyttäen tätä plagioinnista. Syytteet kuitenkin hylättiin.lähde?

Lähteet

  1. ↑ a b Teemu Hotti, Maailmanlopun maisemissa. Helsingin Sanomat 5.8.2011 sivu B 10

Aiheesta muualla