Pyhän Yrjön miekka
Seuraavassa artikkelissa tutkimme Pyhän Yrjön miekka:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Pyhän Yrjön miekka on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe jo vuosia, eikä sen merkitystä arkielämän eri osa-alueilla voi sivuuttaa. Talouteen kohdistuvasta vaikutuksesta populaarikulttuuriin Pyhän Yrjön miekka on ollut ratkaisevassa roolissa sen maailman muovaamisessa, jossa elämme. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme kriittisesti Pyhän Yrjön miekka:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme tarjoamalla täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen sen merkityksestä nykymaailmassa.
.jpg)
Pyhän Yrjön miekka oli huomattava kunnianosoitus, jonka saattoi ansaita keisarillisella Venäjällä sodassa osoitetulla urhoollisuudella.
Venäjällä annettiin normaalien kunniamerkkien lisäksi kunniamiekkoja. Pyhän Annan ja Pyhän Yrjön ritarikuntiin kuuluivat tällaiset miekat. Tällä tarkoitettiin kultakahvaista miekkaa, joka annettiin taistelussa osoitetun urhoollisuuden palkitsemiseksi. Vuodesta 1913 miekkaa kutsuttiin Pyhän Yrjön miekaksi. Pyhän Yrjön miekkoja luovutettiin ainoastaan sodassa osoitetusta urhoollisuudesta.lähde?
Ensimmäiset ”kultaiset miekat” luovutettiin keisarinna Katariina II:n hallituskaudella. Keisari Aleksanteri I antoi syyskuussa 1807 asetuksen kultaisesta aseesta (niin sanottu kultamiekka). Vuonna 1855 määrättiin, että kultamiekkaan tuli kiinnittää Yrjön ritarikunnan nauhassa oleva tupsu. Vuonna 1913 määrättiin vielä lisäksi, että miekan ponteen oli kiinnitettävä pienoiskoossa Pyhän Yrjön risti.lähde?
Suomalaisia kultamiekan saajia vuoden 1831 Puolan kapinan aikana:[1]
- Robert Vilhelm Lagerborg, everstiluutnantti, 1831
- Alexander Jakob Wendt, kapteeni, 1831
- Johan Fredrik Sebastian Gripenberg, luutnantti, 1831
- Gustav Adolf Hjärne, aliluutnantti, 1831
- Mauritz Ferdinand von Kothen, vänrikki, 1831
- Adolf Aminoff, alikapteeni, 1832
Suomalaisia kultamiekan saajia Krimin sodan aikana:[2]
- Clas Robert Segercrantz, eversti, lokakuu 1855
Suomalaisia kultamiekan saajia Turkin sodan aikana:[2]
- Eugen Robert Bremer, kapteeni, 1878
- Karl Julius Hausen, kapteeni, 1878
- Mikael Orreus, kapteeni, 1878
- Victor Napoleon Procopé, eversti, 1878
- Georg Edvard Ramsay, kenraalimajuri, toukokuu 1878
- Nikolai von Rechenberg, kapteeni, huhtikuu 1878
- Konstantin Renvald, kenraalimajuri, 1878
- Julius Konstantin Sundman, everstiluutnantti, 1878
- Otto Lorenz Zetterman, kapteeni, 1878
Suomalaisia kultamiekan saajia Kaukasian kapinoiden aikana:[2]
- Anders Sjöman, kapteeni, toukokuu 1881
Suomalaisia kultamiekan saajia boksarikapinan aikana:[2]
- August Wilhelm Aurenius, kenraalimajuri
Suomalaisia kultamiekan saajia Venäjän–Japanin sodan aikana ja sen jälkeen:[2]
- Edvard Eck, kenraaliluutnantti, heinäkuu 1906
- Mikael Löwestam, majuri, maaliskuu 1905
- Robert Otto Rehbinder, kenraalimajuri, maaliskuu 1905
- Ivan von Schoultz, eversti, tammikuu 1906
- Georg Starck, kontra-amiraali, tammikuu 1907
- Robert Wirén, kontra-amiraali, toukokuu 1904
Suomalaisia Pyhän Yrjön miekan saajia I maailmansodan aikana:[2][3][4]
- Carl Alfthan, kenraalimajuri, syyskuu 1914
- Arvid Appelgren, eversti, maaliskuu 1915
- Eugen Bergenstråle, everstiluutnantti, marraskuu 1914
- Leonard Bergström, kapteeni, lokakuu 1915
- Vladimir Boije af Gennäs, kapteeni, 1917
- Andrei Burman, vara-amiraali, maaliskuu 1916
- Peter von Daehn, ratsumestari, marraskuu 1914
- Johan Emil von Etter, kenraalimajuri, helmikuu 1915
- Alexander Gadd, kommodori, 1915
- Georg Gadd, kommodori, syksy 1914
- Paul von Gerich, kapteeni, joulukuu 1914
- Nikolai Granberg, alikapteeni, lokakuu 1916
- Alex Gronow, kapteeni, 1915
- Viktor Grönros, kapteeni, heinäkuu 1915
- Lars von Hellens, eversti, lokakuu 1914
- Johannes Holmsén, kenraalimajuri, syyskuu 1914
- Eugèn Högström, eversti, heinäkuu 1916
- Herbert Johnson, kenraalimajuri, elokuu 1914
- Kaarlo Kivekäs, eversti, toukokuu 1915
- Klaus Martti Leinonen, luutnantti, heinäkuu 1916
- Martti Leinonen, luutnantti, heinäkuu 1916
- Leonid Lesch, jalkaväen kenraali, toukokuu 1915
- Carl Magnus Linder, jesauli, lokakuu 1914
- Boris Linnanlehto, luutnantti, toukokuu 1915
- Aleksei von Lode, everstiluutnantti, heinäkuu 1916
- Ernst Löfström, eversti, elokuu 1911
- Carl Gustaf Emil Mannerheim, kenraalimajuri, elokuu 1914
- Vjatšeslav Meinander, everstiluutnantti, joulukuu 1914
- Fredrik Neovius, kapteeni, lokakuu 1914
- Valfrid Nykänen, luutnantti, syksy 1917
- Lauri Paananen, aliluutnantti, marraskuu 1915
- Aleksander Pell, vänrikki, heinäkuu 1915
- Pekka Pääkkönen, vänrikki, 1916
- Ernst August Raddatz, eversti, tammikuu 1915
- Adalbert Sabel, kapteeni, kesäkuu 1915
- Arthur Sevón, kapteeni, tammikuu 1915
- Johan Soini, kapteeni, maaraskuu 1914
- Alexander Spoof, kapteeni, toukokuu 1915
- Fredrik Starck, kommodori, 1916
- Wola Tennberg, kapteeni, lokakuu 1914
- Alexander Sundblad, eversti, toukokuu 1915
- Mikael Thylin, kenraaliluutnantti, toukokuu 1915
- Alexander Tunzelman von Adlerflug, kapteeni, helmikuu 1915
- Mikko Turunen, aliluutnantti, tammikuu 1915
- Karl Torsten Wadenstjerna, kenraalimajuri, elokuu 1914
- Martin Wetzer, everstiluutnantti, 1916
- Sergei Wiberg, eversti, helmikuu 1916
- Karl Wilkman, eversti, lokakuu 1915
Lähteet
- Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat – Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914–1918, s. 176–179. Helsinki: SKS, 2005. ISBN 951-746-804-0
- Harjula, Mirko: Ryssänupseerit. Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956. Helsinki: Books on Demand (omakustanne), 2013. ISBN 978-952-28656-6-3
Viitteet
- ↑ Åke Backström: Frågor kring Georgsordnar och Georgssablar samt en i glömska fallen hjälte: Adalbert Leporello sabel (1877–1915) genealogia.fi. Arkistoitu 17.4.2018. Viitattu 16.4.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 kansallisbiografia.fi. SKS – Biografiakeskus. Viitattu 15.4.2018.
- ↑ Harjula 2013
- ↑ Hoppu 2005