Pyöreän pöydän ritarit (vuoden 1974 elokuva)
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Pyöreän pöydän ritarit (vuoden 1974 elokuva):n aihetta ja sitä, miten se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Pyöreän pöydän ritarit (vuoden 1974 elokuva) on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja synnyttänyt keskusteluja ja kiistoja sen merkityksestä ja seurauksista. Ajan mittaan Pyöreän pöydän ritarit (vuoden 1974 elokuva) on osoittanut vaikutusvaltansa niinkin erilaisilla aloilla kuin talous, politiikka, kulttuuri ja teknologia, ja sen läsnäolo on edelleen liikkeellepaneva voima, joka muokkaa historian ja inhimillisen kehityksen kulkua. Tämän analyysin avulla löydämme useita näkökohtia, jotka ilmaisevat Pyöreän pöydän ritarit (vuoden 1974 elokuva)-ilmiön ja sen merkityksen nykyään.
| Pyöreän pöydän ritarit | |
|---|---|
| Lancelot du Lac | |
 |
|
| Ohjaaja | Robert Bresson |
| Käsikirjoittaja | Robert Bresson |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Philippe Sarde |
| Kuvaaja | Pasqualino De Santis |
| Leikkaaja | Germaine Lamy |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
Gaumont Netflix |
| Ensi-ilta | toukokuu 1974 |
| Kesto | 85 min. |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Pyöreän pöydän ritarit (Lancelot du Lac) on Robert Bressonin ohjaama ranskalainen vuoden 1974 elokuva. Se perustuu taruun kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista. Se käsittelee Graalin maljan etsintää sekä Lancelotin ja Guineveren rakkaustarinaa.
Tuotanto
Pyöreän pöydän ritareiden piti olla Bressonin seuraava elokuva 1950-luvulla Papin päiväkirjan jälkeen, mutta sen tuotantoa siirrettiin useaan kertaan taloudellisten syiden takia.[1] Tuottajat eivät olleet valmiita antamaan Bressonin tapaisen epäkaupallisen ohjaajan tehdä elokuvaa aiheesta, joka näytti paperilla toiminnan täyteiseltä. Lopulta vuonna 1974 Bresson sai mahdollisuutensa tuottaa projekti, josta hän oli unelmoinut jo pitkään.[2] Hänen tuekseen tulivat valtion omistama viestintäyhtiö ORTF, näyttelijä-ohjaaja Jean Yanne ja tuottaja Jean-Pierre Rassam.[1]
Aihe oli Bressonille tärkeä ja jossain vaiheessa hän täysin periaatteidensa vastaisesta harkitsi päärooleihin jopa Hollywood-näyttelijöitä. Bresson kävi 1950-luvulla kirjeenvaihtoa yhdysvaltalaisen tuottaja George Cukorin kanssa ja pyysi tätä tiedustelemaan Burt Lancasteria ja Natalie Woodia pääosiin. Wood osoittikin kiinnostusta, mutta Lancaster ilmoitti, ettei pysty osallistumaan projektiin aikataulukiireiden vuoksi.[3] Lancaster oli lupautunut jo John Frankenheimerin elokuvaan Juna.[4] Libération-lehden tietojen mukaan Bresson olisi harkinnut Lancelotin rooliin myös Richard Burtonia seurattuaan Kuuma ranta -elokuvan kuvauksia Pariisissa.[3] Lopulta vuoden 1974 tuotanto tehtiin kuitenkin Bressonille tuttuun tapaan. Elokuvan pääosissa olivat amatöörinäyttelijät Luc Simon Lancelotina, Laura Duke Condominas Guineverena ja Humbert Balsan Arthurina.[4]
Elokuva kuvattiin lähellä Noirmoutier'tä Vendéen departementissa.[5] Se sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 1974 ja Pariisissa 26. syyskuuta.[6]
Lähteet
- Braad Thomsen, Christian: Leppymättömät: Elokuvataiteen kohtaloita ja kerrontamuotoja. Suomentanut Tamminen, Arvi. Helsinki: Like, 1990. ISBN 951-8929-29-7
- Cunneen, Joseph E.: Robert Bresson: A Spiritual Style in Film. New York: Continuum International Publishing Group, 2003. ISBN 0-8264-1471-0 Google-kirjat Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
- Pönni, Antti: Robert Bresson elokuvateoreetikkona. (Lisensiaatintutkielma) Turun yliopisto, 2005. Teoksen verkkoversio Viitattu 9.4.2011.
- Reader, Keith: Robert Bresson. Manchester: Manchester University Press, 2000. ISBN 0-7190-5365-X Google-kirjat Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
Viitteet
Kirjallisuutta
- Hiltunen, Taneli: ”Nuo synkistelevät ritarit kolisevissa sotisovissaan: Bresson, Rohmer ja Boorman kuningas Arthurin hovissa”. Filmihullu 3/2020.