Quebecin ensimmäinen konferenssi

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Quebecin ensimmäinen konferenssi, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Quebecin ensimmäinen konferenssi on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa merkityksellisyytensä ja eri osa-alueiden vaikutuksensa vuoksi. Kautta historian Quebecin ensimmäinen konferenssi on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on antanut meille mahdollisuuden syventää sen merkitystä ja merkitystä. Tässä mielessä on olennaista syventää Quebecin ensimmäinen konferenssi:n ympärillä olevia erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia, jotta voidaan ymmärtää sen merkitys ja panos alalla, jolla se toimii. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja yksityiskohtainen näkemys Quebecin ensimmäinen konferenssi:stä ja tarjota elementtejä, jotka rikastavat tietoa ja edistävät tämän aiheen kriittistä ja pohdiskelevaa analyysiä.

Quebecin konferenssi 1943, jossa keskusteltiin Normandian maihinnoususta. Kuvassa kokoukseen osallistuneet Winston Churchill, William Lyon Mackenzie King ja Franklin D. Roosevelt.

Quebecin ensimmäinen konferenssi pidettiin 13.–24. elokuuta 1943 Quebecissa Kanadassa. Se oli toisen maailmansodan konferenssi, johon osallistuivat liittoutuneiden päämiehistä pääministeri Winston Churchill Britanniasta, presidentti Franklin D. Roosevelt Yhdysvalloista ja isäntämaasta pääministeri William Lyon Mackenzie King.

Tapaamisessa Britannia vahvisti Yhdysvaltain ylivallan Tyynenmeren sotanäyttämöllä, jossa pyrittiin tehostamaan sotatoimia. Osapuolet päättivät jatkaa Tšiang Kai-šekin avustamista Kiinassa, ja Kaakkois-Aasian joukot määrättiin vara-amiraali Louis Mountbattenin alaisuuteen.

Kokouksessa päätettiin myös kiihdyttää taisteluita Italiassa, jotta Mussolinin kukistumista voitaisiin hyödyntää jatkossa. Osapuolet hyväksyivät kenraali Frederick E. Morganin suunnitelman Englannin kanaalin yli tehtävästä hyökkäyksestä, operaatio Overlordista, jonka kaavailtiin toteutuvan 1. toukokuuta 1944. Britanniassa rakennettiin operaatiota varten kelluvia keinotekoisia satamia, jotka aiottiin hinata Ranskan rannikolle. Hyökkäyksen komentajuus annettiin amerikkalaisille.[1]

Lähteet

  1. ↑ Antony Shaw: Toinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 121. (Alkuteos: Word War II. Day by Day.) Suomentanut Veikko Ahola, Irmeli Kuhlman ja Jorma Luotio. Gummerus, 2003. ISBN 978-951-20-6370-3

Aiheesta muualla