Queens Park Rangers FC

Queens Park Rangers
Koko nimi	Queens Park Rangers Football Club
Perustettu	1882
Kenttä	Loftus Road
– kapasiteetti	18 360
Sarja	Mestaruussarja
Puheenjohtaja	Amit Bhatia
Päävalmentaja	Martí Cifuentes
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu }} Kolmas peliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Queens Park Rangers eli QPR tai "Ärrät" on englantilainen jalkapalloseura, jonka kotikaupunki on Lontoo. Seura perustettiin jo vuonna 1882^[1]. QPR pelaa kotiottelunsa Loftus Roadin stadionilla, johon mahtuu 18 360 katsojaa. QPR:n kotiasu on sinivalkoraitainen, että raidat ovat paidassa poikittain. Vierasasu on musta-punainen.^[2].

QPR pelaa Englannin mestaruussarjassa, joka on maan toiseksi korkein sarjataso. Seuran toimitusjohtajana toimii Philip Beard, puheenjohtajana malesialainen Amit Bhatia ja managerina englantilainen Mick Beale. Seuran pääomistaja on malesialainen Tony Fernandes.

Elokuussa 2007 seuran ostivat Formula 1 -vaikuttajat Bernie Ecclestone ja Flavio Briatore, jotka myivät 20% osuuden teräsmagnaatti Lakshmi Mittallille saman vuoden joulukuussa.^[1].

Ecclestone ja Briatore eivät olleet kuitenkaan valmiit sijoittamaan seuraan, vaikka se nousi kauden 2010–2011 päätteeksi Englannin mestaruussarjan voittajana Englannin Valioliigaan. Kesällä 2011 malesialainen Air Asia-lentoyhtiön omistaja Tony Fernandes osti Ecclestonen ja Briatoren osuudet ja tuli seuran pääomistajaksi. Fernandes on panostanut seuraan aina eri tavalla kuin edeltäjänsä.

Queens Park Rangers on perustettu 1882. Seuran perustivat Droop Street Board School'n vanhat oppilaat. Perustajat olivat St Jude -instituutin jäseniä ja käyttivät instituutin tiloja, jonka myötä seuraa kutsuttiin alussa nimellä St Judes. Seura yhdistyi vuonna 1886 Christchurch Rangers'in kanssa ja otti virallisesti käyttöönsä nimen Queens Park Rangers.

QPR pelasi ensimmäisen ammattilaisottelunsa Eteläisessä liigassa syyskuussa 1899, ja voitti sarjan mestaruuden 1908 ja 1912. Se vaihtoi kotikenttäänsä useita kertoja, kunnes päätyi 1910-luvun lopulla Loftus Roadille. QPR valittiin vastaperustettuun 3. divisioonaan kaudeksi 1920–1921. Se nousi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, 2. divisioonaan, ensimmäisen kerran keväällä 1948, mutta putosi neljä kautta myöhemmin takaisin 3. divisioonaan.^[1]

QPR voitti ensimmäisenä 3. divisioonan seurana liigacupin mestaruuden kaudella 1966–1967 kukistettuaan loppuottelussa West Bromwich Albionin 3–2. Samalla kaudella se nousi 2. divisioonaan, ja vuotta myöhemmin ensimmäisen kerran silloiseen pääsarjaan, 1. divisioonaan. Se putosi kuitenkin heti seuraavalla kaudella takaisin 2. divisioonaan. QPR nousi pääsarjaan uudelleen keväällä 1973, ja sijoittui kaudella 1975–1976 toiseksi vain pisteen mestaruuden voittaneelle Liverpoolile hävinneenä. Seuraavalla kaudella se eteni puolivälieriin UEFA-cupissa. Keväällä 1979 QPR putosi 2. divisioonaan.^[1]

Queens Park Rangers alkoi kaudella 1981–1982 ensimmäisenä Englannin liigan seurana pelata kotiottelunsa keinonurmella. Se eteni samalla kaudella FA-cupin loppuotteluun, jonka hävisi lontoolaiselle Tottenhamille uusintaottelussa 0–1. QPR palasi 1. divisioonaan keväällä 1983, ja sijoittui viidenneksi kaudella 1983–1984. Seuraavalla kaudella se pelasi UEFA-cupissa. Vuonna 1986 QPR hävisi liigacupin loppuottelussa Oxford Unitedille 0–3. Kaudella 1987–1988 QPR sijoittui liigassa viidenneksi johdettuaan sarjaa kauden aikana. Huhtikuussa 1988 seura poisti keinonurmen Loftus Roadilta, ja palasi luonnonnurmelle.^[1]

QPR sijoittui viidenneksi ensimmäisellä Valioliigan nimellä pelatulla kaudella 1992–1993. Seura kuitenkin putosi 1. divisioonaan keväällä 1996 ja edelleen 2. divisioonaan 2001. Toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, nykyiseen mestaruussarjaan, se palasi keväällä 2004.^[1] QPR varmisti nousunsa valioliigaan voitettuaan mestaruussarjan keväällä 2011.^[3].

Kaudella 2011–2012 QPR sijoittui Valioliigan 17. sijalle saatuaan 38 ottelusta 37 sarjapistettä. QPR varmisti sarjapaikan vasta viimeisellä kierroksella pisteen erolla Boltoniin. Kotiotteluissaan QPR voitti mm. Chelsean 1–0, Liverpoolin 3–2, Arsenalin 2–1 ja Tottenhamin 1–0. Viimeisen kierroksen vierasottelussa QPR oli pitkään 2–1-johdossa Manchester Cityä vastaan, mutta joutui lopulta taipumaan kahdella lisäajan maalilla numeroin 2–3. Tulos varmisti Manchester Citylle Valioliigan mestaruuden ja QPR säilyi sarjassa, kun Bolton jäi tasapeliin 2–2 Stoken vieraissa.

Kauden 2012–2013 päätteeksi QPR putosi mestaruussarjaan sijoituttuaan valioligassa 18:nneksi, mutta nousi keväällä 2014 tiukkojen karsintojen jälkeen takaisin valioliigaan, kun Bobby Zamora teki viime hetkellä voittomaalin .^[4] Kaudella 2014–2015 se sijoittui Valioliigassa 20:nneksi eli viimeiseksi ja putosi mestaruussarjaan^[5].

Queens Park Rangersin entisiä pelaajia ovat muun muassa Clive Allen, Stan Bowles, Peter Crouch, Terry Fenwick, Les Ferdinand, Gerry Francis, George Goddard, Rodney Marsh, Paul Parker, Phil Parkes, David Seaman ja Ray Wilkins.^[1]

Suomalaisista seurassa ovat pelanneet puolustajat Antti Heinola (1998–2001) ja Sampsa Timoska (2007–2008)^[6]. Ainoa suomalainen, joka on tehnyt maalin QPR:lle on kuitenkin Markus Heikkinen, joka teki Lutonissa pelatessaan oman maalin QPR:n 3–2-voittoon päättyneessä ottelussa 11. marraskuuta 2006 Kenilworth Roadilla, Lutonissa.^[7]

Nykyisistä pelaajista omien maidensa maajoukkeessa pelaavat Pohjois-Irlantilainen Conor Washington ja Kanadalainen Junior Hoilett.

Tilanne 23. syyskuuta 2016. ^[8]

Nro Paikka Pelaaja 1 M Smithies, AlexAlex Smithies 3 P Bidwell, JakeJake Bidwell 4 P Hall, GrantGrant Hall 5 P Onuoha, NedumNedum Onuoha 6 P Lynch, JoelJoel Lynch 7 K Borysiuk, ArielAriel Borysiuk 8 K Cousins, JordanJordan Cousins 9 H Washington, ConorConor Washington 10 K Chery, TjaronnTjaronn Chery 11 K Gladwin, BenBen Gladwin 12 H Mackie, JamieJamie Mackie 13 M Ingram, MattMatt Ingram 15 K Wszolek, PawelPawel Wszolek 17 H Polter, SebastianSebastian Polter

Nro Paikka Pelaaja 18 P Robinson, JackJack Robinson 19 H El Khayati, NasserNasser El Khayati 20 K Henry, KarlKarl Henry 21 K Luongo, MassimoMassimo Luongo 22 P Caulker, StevenSteven Caulker 23 H Ngbakoto, YeniYeni Ngbakoto 24 P Perch, JamesJames Perch 25 K Petrasso, MichaelMichael Petrasso 26 M Lumley, JoeJoe Lumley 27 K Shodipo, OlamideOlamide Shodipo 30 K Sandro, RaniereRaniere Sandro 33 K Prohouly, AxelAxel Prohouly 34 P Kakay, OsmanOsman Kakay 40 H Sylla, IdrissaIdrissa Sylla

• 31 H Ray Jones Kuolemanjälkeinen kunnianosoitus.

• Luigi De Canio 10/2007–05/2008
• Iain Dowie 05/2008–10/2008
• Paulo Sousa 11/2008–04/2009
• Jim Magilton 06/2009–12/2009
• Paul Hart 12/2009–01/2010
• Neil Warnock 03/2010–01/2012
• Mark Hughes 01/2012–11/2012
• Harry Redknapp 2013–2015
• Ian Holloway 11/2016–2018
• Steve McClaren 2018–4/2019

QPR pitää hallussaan Englannin jalkapalloliigan useimpien kotikenttien ennätystä. Seura on pelannut 15 eri kentällä vuodesta 1886 lähtien. Tätä aikaisemmin seuralla on ollut lisäksi useita kenttiä Lontoon Queens Parkin alueelta.

• Welford's Fields (1886–1888)
• London Scottish Ground (1888–1889)
• Brondesbury (1888–1889)
• Home Farm (1888–1889)
• Kensal Green (1888–1889)
• Gun Club (1888–1889)
• Wormwood Scrubs (1888–1889)
• Kilburn Cricket Ground (1888–1889)
• Kensal Rise Athletic Ground (1899–1901)
• Latimer Road/St Quintin Avenue (1901–1902)
• Kensal Rise Athletic Ground (1902–1904)
• Royal Agricultural Society showgrounds (1904–1907)
• Park Royal Ground (1907–1917)
• Loftus Road (1917–1931)
• White City Stadium (1931–1933)
• Loftus Road (1933–1962)
• White City Stadium (1962–1963)
• Loftus Road (1963–)
• Highbury 2. ja 25. lokakuuta 1984 (UEFA cupin sääntöjen mukaan otteluita ei saanut pelata tekonurmikentällä, jolloin QPR pelasi kaksi ottelua Arsenalin stadionilla; vastustajina Reykjavik FC ja Partizan Beograd)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Queens Park Rangers FC Wikimedia Commonsissa