Röykkiöhauta
Tässä artikkelissa tutkimme vaikutusta, joka Röykkiöhauta:llä on ollut yhteiskuntaamme. Ilmestymisestään lähtien Röykkiöhauta on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Kautta historian Röykkiöhauta on ollut ratkaisevassa roolissa elämämme eri osa-alueilla ja vaikuttanut kaikkeen politiikasta populaarikulttuuriin. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Röykkiöhauta on muokannut käsityksiämme ja käyttäytymistämme sekä sen merkitystä nykyajan kontekstissa. Samoin käsittelemme Röykkiöhauta:n tulevia vaikutuksia ja sen todennäköistä kehitystä tulevina vuosina.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Röykkiöhauta on kivistä tai kivestä ja maasta rakennettu esihistoriallinen hauta, joita Suomen alueella esiintyy kivikauden lopulta myöhäiselle rautakaudelle saakka. Röykkiöhautoja esiintyy myös monissa muissa maissa, kuten Virossa ja Ruotsissa.
Vaihtoehtoinen nimitys on rauniohauta, jota kuitenkin yleensä käytetään kuvaamaan vain pelkästä kivestä kasattuja hautoja. Maasta ja kivestä rakennettuja röykkiöitä kutsutaan maansekaisiksi röykkiöiksi. Hämeessä röykkiöhauta tunnetaan nimellä kääppä (joka on kantana sanassa kääpiö – siis kääpän asukas eli haltija) ja Lapissa rova. Suomen eri murteissa röykkiöhautoja on kutsuttu myös kansanomaisilla nimillä hiidenkiuas, vare ja kruunu. Nimitys kruunu tulee siitä, että röykkiö on usein korkean kalliomäen päällä ikään kuin kruununa.
Rauniohaudat kuuluvat pääasiassa pronssikaudelle[1], joissakin tapauksissa jo kivikauden lopulle. Rauniot ovat usein kooltaan monumentaalisia, ja niissä saattaa olla selkeitä rakenteita (kivikehiä, muurilatomuksia, kiviarkkuja jne.). Ne sijaitsevat yleensä kallioiden laella.[1] Eniten rauniohautoja on rannikolla.[1] Sisämaassa esiintyy lapinraunioita, jotka kuuluvat pääasiassa rautakaudelle. Myös Turunmaan saaristossa ja Etelä-Pohjanmaalla on rautakautisia rauniohautoja.
Raunioiden suuri koko ja niihin tehtyjen hautausten pieni määrä viittaavat siihen, että ainakin varhaispronssikaudella ne olivat yhteiskunnan ylimmän kerroksen hautoja. Oletetaan, että monumentaalisten rauniohautojen sijainnilla viestitettiin sukuyhteisön tai jonkin muun ihmisryhmän oikeuksia ympäröiviin kalavesiin ja rantaniittyihin.
Myöhäispronssikaudelta lähtien raunioiden koko on pienentynyt, ja ne ovat muuttuneet maansekaisiksi röykkiöiksi.[1] Maansekainen röykkiö, johon yleensä tehdään polttohautauksia, pysyy tyypillisenä rautakautisena hautamuotona merovingi- tai viikinkiajalle saakka. Maansekaisista röykkiöistä löytyy toisinaan suurehko määrä metalliesineitä, joita pantiin hautaan vainajien mukana.
Katso myös
Lähteet
- Hautaus esihistoriallisella ajalla (Arkistoitu – Internet Archive) Timo Sepänmaa, Keski-Suomen museo