Rōnin

Tässä artikkelissa tutkimme Rōnin:n aihetta perusteellisesti ja käsittelemme sen monia puolia eri näkökulmista. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen Rōnin:stä sen vaikutuksesta nykyiseen yhteiskuntaan sen mahdollisiin tuleviin seurauksiin tarjoamalla analyyseja, tietoja ja pohdintoja, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja keskusteluun. Käsittelemme tekstissä Rōnin:een liittyviä olennaisia ​​kysymyksiä sekä sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kokonaisvaltaisen ymmärryksen Rōnin:stä, jolloin lukija voi syventää tietoaan ja ymmärrystään tästä aiheesta.

Utagawa Kuniyoshin ukiyo-e-puupiirrospainokuva rōnin Miyamoto Musashista kuuntelemassa ennustustaan, noin 1847–1853.

Rōnin (jap. 浪人) tarkoitti feodaaliajan Japanissa isännätöntä samurai-säätyyn kuuluvaa aatelista. Rōninit olivat yleisiä Muromachi- ja Tokugawa-kausilla. Rōninit olivat usein kulkureita, rosvoja tai häiriökäyttäytyjiä, ja he osallistuivat joskus myös kapinoihin.[1][2] Sana rōnin tarkoittaa kirjaimellisesti "aaltomies" eli "vaeltaja" tai "kulkija".[3] Osa rōnineista ryhtyi palkkasotureiksi, kauppiaiksi ja käsityöläisiksi. Rōninit perustivat myös kouluja, joissa opetettiin taistelutaitoja. He saattoivat myös toimia henkivartijoina tai kylien suojelijoina samuraietikettinsä mukaisesti. Yksi kuuluisimmista rōnineista oli Miyamoto Musashi, joka opetti kenjutsua. Rōnineista on sittemmin tullut suosittuja hahmoja japanilaisessa kirjallisuudessa, elokuvissa ja sarjakuvissa.

Termin käyttö yleistyi 1100-luvulle mennessä, jolloin sitä alettiin käyttää samuraista, joka oli menettänyt lääninherransa joko tämän kuoltua tai omien rikkomustensa vuoksi. Tokugawa-shōgunaatin perustamista edeltäneen levottoman ajanjakson aikana rōninien määrä kasvoi nopeasti, ja he aiheuttivat useita levottomuuksia koko 1600-luvun ensimmäisen puoliskon ajan.[1]

Monet köyhtyneet samurait innostuivat 1800-luvun puolivälissä liikkeestä, jonka tavoitteena oli karkottaa kaikki länsimaalaiset Japanista ja palauttaa vanha keisarillinen suku maan varsinaisiksi hallitsijoiksi. Suuri osa näistä samuraista jätti herransa ja ryhtyi rōniniksi. Rōninit kiihdyttivät Japanin vallankumouksellista liikehdintää ennen Meiji-restauraatiota murhaamalla maltillisia virkamiehiä, länsimielisiä oppineita ja Japanissa asuvia ulkomaalaisia. Rōninit lakkasivat olemasta sen jälkeen, kun samuraiden etuoikeudet lakkautettiin vuonna 1873.[1]

Yoshitoshi Tsukiokan ukiyo-e-puupiirroskuva Oishi Chikarasta, joka oli yksi 47 rōninista.
47 rōninin haudat Sengaku-ji-buddhalaisluostarissa Tokiossa.

47 rōninia eli Chūshingura (”Uskolliset”) on 1700-luvun alun tositapahtumiin pohjautuva legenda, jossa rōninit kostavat herransa kuoleman. Tarina on ollut monien suosittujen japanilaisten näytelmien, elokuvien ja kirjojen aiheena.[1]

Muita merkityksiä

Rōnin-nimi annettiin alkujaan Japanissa Nara- ja Heian-kausina ennen 1000-lukua eläneille talonpojille, jotka hylkäsivät maansa välttääkseen ylisuuret verot ja muuttivat alueille, jotka eivät olleet buddhalaisluostareiden tai aateliston omistuksessa. Nykyjapanissa ”rōnin” tarkoittaa välivuotta viettävää ylioppilasta; sellaista, joka on hakenut jatko-opiskeluun, muttei ole vielä saanut opiskelupaikkaa ja on siksi ”isännätön”.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Rōnin Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ronin Merriam-Webster.com Dictionary. Merriam-Webster. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Dani Rhys: Ronin – The Disgraced Japanese Samurai Symbol Sage. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla