Nykymaailmassa Rahel Varnhagen von Ense on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Rahel Varnhagen von Ense:stä on tullut toistuva keskustelunaihe yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin roolinsa tai akateemisen merkityksen vuoksi. Itse asiassa ei ole yllättävää, että Rahel Varnhagen von Ense on keskustelun ja analyysin aihe monilla aloilla, koska sen vaikutus ulottuu moniin modernin elämän osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Rahel Varnhagen von Ense-ilmiötä perusteellisesti, käsittelemme sen eri puolia ja analysoimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Rahel Antonie Friederike Varnhagen von Ense, usein vain Rahel, (19. toukokuuta 1771 Berliini – 7. maaliskuuta 1833 Berliini) oli saksalainen salonginpitäjä.[1]
Rahel Varnhagen von Ensen isä oli kauppias Levin-Marcus ja veli kirjailija Ludwig Robert. Hänen puolisonsa oli Karl August Varnhagen von Ense.[1]
Varnhagen von Ense sai nuorena monipuolista opetusta musiikissa ja kirjallisuudessa. Hän eläytyi Goethen ideamaailmaan ja oli merkittävän kulttuuripiirin keskipiste. Hän tutustui Karl August Varnhagen von Enseen 1808, ja he avioituivat 1814. Sotavuonna 1813 hän toimi haavoittuneiden hoitajana ja pani alkuun ensimmäisen naisliikkeen.[1]
Varnhagen von Ensen aikalaisille lähettämien kirjeiden kautta on jälkimaailma päässyt todistamaan hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Hänen aforistiset ajatuksensa eri aiheista pureutuvat asian ytimeen, ja hän tunnistaa erehtymättä ajan liikehdintää. Hänellä oli suuri vaikutus aikalaisiin, ja hänen kotinsa oli monien merkkihenkilöiden kokoontumispaikka. Hänen puolisonsa kirjoitti hänestä kirjat Rahel, ein Buch des Andenkens für ihre Freunde (1833, Hans Landsbergin muokkaama laitos 1904; alkuperäislaitoksen mukainen: Berlin: Matthes & Seitz 2010) ja Galerie von Bildnissen aus Rahels Umgang und Briefwechsel (1836).[1]